maanantai 22. marraskuuta 2010

Dinner for two

Launtaina oli mukavaa olla Jakin kanssa.

Joskus ihan vaan kahdenkeskinen aika kodin ulkopuolella voi tehdä niin hyvää. Jack vei minut tosiaan ulos syömään lauantaina. Teki hyvää olla yhdessä tuolla tavalla ja jutella kaikesta. Syötiin ja juotiin hyvin, mikäs sen parempaa. Oli hyvä mieli vielä sunnuntainakin. Sunnuntaina vietin pitkästä aikaa päivän, jolloin en tehnyt juurikaan yhtään mitään. Otin torkut, ja tehtiin kotona hampurilaisia ja katottiin blood diamond. Köllöteltiin kotosalla koko päivä. Tää viikonloppu tuli hyvään saumaan. Sai levättyä ja oli hyvä mieli. Käsittömättömän rakas se vaan on tuo Jack.

Meillä on myös ostettuna uusi taulu. Ei mikään juliste kuva vaan ihan maalaus. Se on hieno. Kuva ei oikein anna oikeuksia, tän maalauksen värisävyt on enemmän mustavalkoset kun mitä kuva antaa olettaa, ja kooltaan tää taulu on aika iso. Löysi paikkansa meidän olohuoneesta.
Tätä oon jo pitkään raivonnu kun miusta tää meidän naulakko on niin ruma kun miun kaikki huivit roikkuu ja tippuu lattialle koko ajan, antaa muutenkin jotenkin sotkusen vaikutelman. Niin ostin nyt sit tohon tollaset korit et saan nuo kaikki miun rojut piiloon.
Tällanen oli lopputulos ja miun mielestä ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä tossa ennen kuvassa. Vai mitä tykkäätte?

Pienessä on kaikki hanskat yms niin ei tartte sit tonkia aina liikaa vaan kaikki on helposti löydettävissä.

Nyt miun pitää ruveta valmistumaan töihin lähtöön ja yrittää vähän kirjottaa esseetä ennen sitä.. Tavoite on et huomenna on jo täysin valmis. Heippa.

lauantai 20. marraskuuta 2010

its ours



Meidän terassisetti:)Ensi kesänä onkin sitten meillä hieno terassi! Nyt rupeen kähertää vähän tukkaa illallista varten niin olen sit nättinä jakille..

Stellas Födelsedag

Tässä muutama kuva Stellan syntymäpäiviltä. Ostin Stellalle silloin Suomesta lahjaksi Kalevalan sormuksen, se oli niiiiiin hieno! Tahdon itellenikin sellasen:)




Stella täytti 25-vuotta ja sitä juhlittiin tiiviin kaveriporukan kanssa syöden ja juoden hyvin. Nuo kapselit ihoonkin on ruvennut toimimaan mutta ei mulla nyt ihan tollanen posliini-iho vielä oo niin kuin salamavalon kanssa noissa kuvissa, mutta parin viikon päästä voisi ehkä laittaa sitten noita ennnen jälkeen kuvia:) Tai ainakin ennen kuvan:)

Joku anonyymi kyseli hiukan tosta minun harjoittelusta koulussa. Elikä se piti siis sisällään paljon observointia, ja olin mukana kaikilla tunneilla niin sanottuna avustajana (luokat 6-9), ja puhuin siis paljon luokan edessä ja autoin paljon niitä jotka tarttevat esim erityisapua, niitä vähän ns. hankalampia oppilaita. Ekan viikon jälkeen rupesinkin sitten jo suunnittelemaan ja toteuttamaan ihan ihka omia tunteja. Oli kyl siisti tunne pystyy opettamaan ruotsinkielellä, tajuta se että hei, miehän pystyn tähän! Ja huomata se, että oppilaat oikeasti myöskin oppivat jotain! Ja oli hauskaa myös esim. pitää äidinkielen tunnilla oppitunti suomenkielen kieliopista kun niiden kuuluu tietää kahdeksannella luokalla naapurimaiden kielistä. Mie oon kuitenkin töissä tottunu pitämään kokouksia ja puhumaan ihmisten edessä joten jännitys taso oli aika minimaalinen, ja muutenkin luokka kenelle pidin ekan luennon tuntui tutulta kun olin viettänyt jo viikon paljon juuri sen luokan kanssa, mikä varmasti helpotti asiaa.

Mutta nyt sitten harjoittelu on ohi, ja miun on pakko kertoa että viimeisen päivän päätteeksi oppilaat kertoivat mulle SUOMEKSI että he rakastaa minua, ja ensimmäiset jotka tulivat halaamaan oli juuri ne hiukan vaikeammat oppilaat.. Se oli oikeastikin aika liikuttavaa, ja paljon parempi palkinto kuin mikä tahansa arvosana. Oli paljon niitä apuaaaaaa-tilanteita ja kaaostakin, haluisin melkeinpä antaa esimerkkejäkin täällä, mut meitä on koulussa varotettu kirjottelemasta yksityiskohdilla blogeissa yms näistä tilanteista joten totean vaan että oli tapahtumarikas harjoittelu :D

Tänään sitten vuorossa onkin keilailua Jakin ja kavereitten kanssa,ja myöhemmin illalla Jack vie minut ravintolaan syömään. Just me and him.

Hyvää lauantaita kaikille!

perjantai 19. marraskuuta 2010

coldplay



Tukka on pöhö ja olemus on väsynyt, mutta tää hymy on niin aito kun vaan olla voi. Harjoittelu on ohitse, ja niin on myös tuntimäärällisesti rankin kuukausi ikinä. Palaute opettajalta ja etenkin oppilailta oli jotain niin käsittömättömän mieltä lämmittävää. Nyt vuorossa Stella, punaviiniä ja coldplaytä taustalla. Im going to relax now. Kaikesta lisää huomenna.

Nauttikaa perjantaista, niin minä aion tehdä!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

daddy's little girl

Kaunis, suuri, ja ennen kaikkea lämmin kiitos kommenteista tuohon aiempaan postaukseen. Lämmitti mieltä lukea että tuntemattomatkin ihmiset välittää. Ajattelin tänään paljon kaikkea mitä täälläkin kirjoittelen, miten tuttavat ja tuntemattomat tykkää lueskella miun arjesta, joku anonyymi sanoi kuvaili kommentissaan, että nää kirjoitukset on jopa tärkeitä. Ja mie haluun että kaikki kirjoitukset täällä pysyy aitoina, siitäkin syystä kun luen jälkikäteen tätä muistan mitä tapahtui milloinkin, milloin elämä hymyili ja milloin ei, ja siksi en haluu teeskennellä että ahhh kun oli taas ihana päivä ja kaikki meni niin hyvin. Elämä ei aina hymyile, ja siinä ei ole mielestäni mitään outoa. Asioita tapahtuu aina. Kuitenkin miun mielestä on tärkeetä muistaa myös, ettei ikuisesti voi olla huolestunut ja miettiä samaa asiaa jos asialle ei mahda mitään. Tänään olenkin yrittänyt keskittyä kaikkiin muihin asioihin kuin niihin vaikeisiin; joskus tarttee lepoa jo ihan miettimisestäkin ja valitettavasti asiat ei murehtimalle parane, etenkään asiat joihin ei hirveästi pysty itse vaikuttamaan. Se vaan voi olla niin vaikeaa yrittää muistaa se. Yrittää muistaa positiivinen ajattelu silloin kun sille eniten tarvetta olisi, eikö vaan? Ja etenkin me naiset taidetaan olla aika hyviä miettimään ja pohtimaan? Ja kun pitäisi olla kärsivällinen ja antaa ajan näyttää mitä käy; ei voi pikakelata vaikka kuinka sitä haluaisi. Siispä tämän päivän teemana oli normipäivä ja minä ja Jack ruvettiin suunnittelemaan asuntoon tulevia muutoksia; tilattiin jo esim uusi kulmasohva joka näiltä näkymiin saapuu meille tammikuun alussa, laitatetaan lämmittimet parvekkeelle, samoin kaukosäätimellä toimivat markiisit, meille tulee uusi sänkykin. Jack antoi monta halausta, voisin melkein veikata että tuli tähän astisen yhteisen taivaleen ennätys:)Joskus halauksetkin kertoo enemmän kuin sanat, oletteko huomannneet? Mutta ajattelin nyt, että kun on isänpäivä, niin omistan tämän postauksen minun omalle isille, joka on kuitenkin se tärkein mies minun elämässä.

Minä pikkulapsena, huomaa että hiusten väri on melkein sama kuin nykyisin, vähän on se tummunu :)

Isi avaa isänpäivää lahjaa.. Me juhlittiin isänpäivä viikon etuajassa Suomessa ollessa.

;Lettuja ja kermavaahtoa, isin ja minun lempparia. Isille aina ruskeampia ja rapeampia juttuja, ja minulle vaaleampia plätyjä.

Kahvihetki kotisuomessa omien vanhempien kanssa on arjen pieniä iloja!

Alla äiti ja isi. Miettikää, että minun isi ja äiti on ollut yhdessä 41 vuotta, joista 39 vuotta naimisissa. Ajatella!!!!!! Äiti oli 19 vuotta kun meni naimisiin minun 21-vuotiaan isin kanssa. Saa tuo minun ja Jakin melkein 3,5 vuotta tuntumaan aika vähältä haha.


Perheen tärkeys muutenkin valtava, se on maailman turvallisin turvaverkko. Miulla on hyvät vanhemmat, mutta myöskin mahtavat kaksi isosiskoa, joille voi kertoa mitä tahansa maan ja taivaan välillä! Kiitos siitä!

Minä ja Susanna, se nuorempi isosisko.
Minä, Susanna ja Marita, kaikki kolme siskoa kasassa. Jouluna sitten taas uudestaan kaikki kolme ollaan koossa yhtäaikaa.

Vaikka en voikaan aina mennä perhettä tervehtimään niin kuin pystyin Suomessa ollessani tekemään, niin onneksi meillä on puhelimet, onneksi meillä on internetin ihmeellinen maailma joka on mahdollistanu tiiviimmän yhteyden pidon. Ja nyt miulla on tää blogi mistä voi kans kurkkia mitä täällä touhuilen:)

I love my family.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tervehdys.

Miun on kerrottava nyt että valitettavasti täällä ei asiat nyt ole ihan mallillaan, ja siksi en oo tännekään päivitelly. Mie en halua kertoo mikä on, koska haluun kunnioittaa omaa, mutta myös muiden yksityisyyttä.. Viimenen viikko on vetäny aika tiukille; ihan jo senkin takia että mie otan stressin kropallani aina. ELi ei ihan liikaa ole tullut nukuttua kun huolestuttaa ja olo on mikä on. Toivon että voin pian palata ilosempien juttujen kanssa ja kirjoitella taas tänne kun ensiviikko olis viimenen harjoittelu viikko ja sen jälkeen tahti helpottuu, eli aikaakin taas löytyisi hyvin tän blogin päivittelyyn. Mutta just nyt miulla ei ole energiaa kirjoittaa tänne; ihan siitäkin syystä että en tiedä mitä kirjottaa. En voi teeskennellä täällä et elämä rullaa normaaliin tapaan, mutta en myöskään haluu kirjoittaa tänne mikä on.

Mutta tiedätte nyt miksi on ollut hiljaista. Mie palailen asiaan, mutta en ihan vielä.

Pitäkää hyvä huoli itestänne!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Student.

Tänään olen ollu niin ahkera, aij jaij. Koko päivän istunu nenä kiinni kirjassa ja väsännyt sitä esseetä. Mutta edistyin kyllä ihan tosi paljon, joten kyllä kannatti!







Kotona on mukavampi opiskella kuin ruotsin kotona. Täällä on välipalaa koko ajan, kahvia koko ajan ja mukavan lämpöisää villasukat jalassa takkatulen ääressä.

Mutta huomenna aion nukkua pitempään ja mennään porukoitten kanssa luontopolulle. Pyöräillään sinne joku 3 km / suunta ja sitten itse lenkki on 4 km. Kivvoo liikuntaa tuommonen.

Nyt saunomaan, heippa.

tiistai 2. marraskuuta 2010

finland

Tämän päivän kuvia. Tämä päivä on vierähtänyt Kuopiossa, kouluhommat jätetty ajatustasolle "vois tehdä ehkä myöhemmin" ja oon vaan nauttinu ajasta perheen kanssa.

Äitin synttärit oli tänään, joten aamulla laulettiin paljon onnea ja annetttiin äitille kuplivaa ja muita lahjoja.

Äiti oli oikein tyytyväinen lahjoihin

Pakettien avaamisien jälkeen lähdettiin äitin kanssa aamukävelylle.

Parempaa keinoa ei ole herätä kun aamukahvi ja aamukävely!

Aurinko paisto ja oli vilposaa, eli täydellinen kävelysää!

Kodin edustalla. Lähdettiin tosiaan Kuopioon siskon perheen luokse. Päällä ihana uusi karvaliivi jonka ostin Saksasta nyt viikonloppuna ja olen täysin rakastunut siihen. I loooove it!

Sisko teki meille ruokaa :)

Pelailin ja leikin siskon lapsien kanssa, ihania mukuloita :) Olisipa aikaa nähä toisenkin siskon lapsia :)

Illan päätteeksi vielä kävin kahvittelemassa tädin luona kun sekin asuu Kuopiossa. Päivä oli ihana, tekee niin hyvää viettää aikaa omien sukulaisten kanssa. Puhuu niitä omia juttuja ja mitä kaikkea on tapahtunut. Olo tulee siitä aina niin hyväksi. Miun elämässä on hyviä ihmisiä; hyvä ja rakastava perhe ja odotan jo joulua kun päästään kaikki viettämään se yhdessä joulupukin kanssa. Oikein kunnon joulu tiedossa. Ihanaa.

Nyt nukkumaan, huomenna kouluhommia koko päivä ja ilta sitten vapaalla =)

FINALLY

Vihdoin lääkäri katsoi tätä mun ihoa. Lääkäri itse oli ehkä hiukan erikoinen, mutta pirun hyvä asiassaan. Acne. Ihotulehdus. Runsas talieritys. Hoitona antibioottikuuri ja erilaiset reseptisalvat. Joulun jälkeen sitten katsotaan taas tilanne uudestaan! MÄ OON ONNELLINEN; vihdoin tän asian saa kuntoon =)



Tällasia napsin sitten kaksi päivässä tästä lähtien joka päivä aika kauan!

Pitää vaan muistaa olla kärsivällinen, mutta mahtavaa tietää että pian rupee helpottamaan! Jes! Toivotaan vaan sit ettei joudu tän kuurin jälkeen sille roaccutan kuurille mikä on harkinnassa. We will see!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Soon christmas is here again..









Ihanat siskon lapset<3

Köllöttelen täällä oman kodin sohvalla suomessa takkatulen äärellä. Oon saanu aloitettua esseen ja nyt vaan rentoudun. Aika menee niin nopeasti etten pysy perässä. Onko mahdollista että kohta on taas JOULU? Nyt on jo marraskuu, herranjestas!

Kirjoittelen laivareissusta myöhemmin, valitettavasti sieltä on kuvia HYVIN vähän. Mutta reissu oli siis erittäin onnistunut, ja eilen illalla saavuin Suomeen! Täällä ollaankin sitten lauantaihin asti. Juuri söin äidintekemää kotiruokaa jota ei voita mikään. Ja parin tunnin päästä mennään lenkille ja sitten saunaan, lovely.

Kaverit, saa tulla moikkaamaan minua Varkauten, se on itseasiassa suositeltavaa.

Ps. Huomenna pääsen vihdoin lääkärin luoksen joka kattoo että whats up with my skin!