sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Söndag

Eilen loppu tipaton! Ja täytyy kyl myöntää että tätä krapulaa EI ole ollut ikävä. Ja rehellisyyden nimissä myönnettäköön että ei ollut edes mitenkään erityisen hauskaa :D



Nyt tuntuu taas siltä et en haluu taas juoda ainakaan 1 000 päivään, mutta torstaina Jack menee "työ" matkalle Espanjaan, joten eiköhän tänne meidän kotiin joku kaveri viinipullon kanssa eksy. Haha. Krapulassa ei kannata treenata, mutta kävin kuitenkin bodybalancessa kun ei siinä hirveämmin tuo syke kohoa. Niin nyt saan sitten hyvin mielin syödä maailman isoimman omatekoisen pizzan! JA VIELÄPÄ RYDBERGSIN BEARNESKASTIKKEEN KERA.. Ihan laittoman hyvä yhdestelmä! Tuolla se pizza uunissa pötköttää ja kohta saan siihen hampaani iskeä. Ostin vielä juorulehden seuraksi <3

Nyt syömään..

lauantai 28. tammikuuta 2012

WERA stockholm

Se tunne kun laukun jota ei ole raaskinut ostaa, löytää alesta. Ihana uusi Wera Stockholmin laukku. Genuine leather, genuine love!!




Voi käyttää hihnan kanssa (HUOM laukkua ei saa raiskata käyttämällä sitä ns olan yli niin että laukku on selkää vasten), tai ilman kirjekuorilaukkuna.

Mie niin nään tän sieluni silmin miun uusien hiuksen kera (rakastan tätä uutta mallia!!), valkoisen silkkisen tankkitopin, mustien farkkujen ja mustien korkkareiden kanssa. Kyllä voi yksi laukku tehdä ihmisen onnelliseksi :D

Ps. Kiitos kohteliaisuuksista. Olen niin iloinen kun uskalsin leikata hiukset!

torstai 26. tammikuuta 2012

My new hair!!

Ekaa kertaa elämässäni miulla on näin lyhyet hiukset(ei siis juurikaan ylety ponnarille) ja rakastan tätä ihanaa lyhyempää mallia joka minulla nyt on!! Jännitti, mutta en epäröinyt. NÄytin kuvilla millaiset hiukset haluan ja ihana Benji jaksoi minua kuunnella kärsivällisesti. Pituutta lähti reippaasti ja en varmaan voisi olla tyytyväisempi. Ei kaduta, ei itketä, ei harmita.

I lovet it!








NOH?? Mitäs te tykkäätte??!?!

maanantai 23. tammikuuta 2012

OMG I AM GOING TO DO IT!!

APUUUUUUVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Torstaina, eli siis NELJÄN päivän sisällä mie leikkautan hiukset!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mie oon pyöritelly omassa mielessäni tätä ajatusta jo niin kauan. Pari kuukautta rankuttanu tästä Jakille. Muuttanu mieleni joka päivä. "Kyl mie Jack nyt leikkaan hiukset". "Tai no en leikkaakaan, unoha.." "Ei hitto nyt se Jack tapahtuu!! Ensviikolla". "No emmie raaskikaan.." Mutta nyt oon varannu jo ajan ja kaikki ja torstaina kello 12 leikkautan sen posh polkkatukan!!

Goodbye long hair..




Jännittää ihan hirveesti kun mulla ei ole aikuisiällä ollut "lyhyttä" tukkaa. Mutta olen oikeasti NIIIIIN kyllästynyt tähän omaan tukkaan, joka näyttää hyvälle auki sen eka kolkyt minuuttia föönäyksen jälkeen (niin kuin yllä olevissa kuvissa) ja sen jälkeen vaan roikkuu pitkin kasvoja. Mutta nyt tulee iso muutos! Olen järkeillyt tämän omassa päässäni niin että a) vaihtelu tekee hyvää b)otsatukka poshin kanssa näyttää kivalle c) koska en ole koskaan värjännyt hiuksiani, jos kadun/kyllästyn, kasvaa hiukset pidempään malliin nopeasti. Pahimmassa tapauksessa ja ahdistuksessa kasvatusvaiheessa voi pitää clip hiustenpidennyksiä. Pituus minkä aion leikauttaa olisi sellainen joka melkein , mutta ei ihan ylety hartioille. Eli tukan saa yhä ylös (tärkeää minulle).

Topivotaan nyt että tästä tulee sellainen kun mielessäni olen kuvitellut eikä tartte itkua tuhertaa jälkikäteen :D

maanantai 16. tammikuuta 2012

The results



Täällä kirjoittelee iloinen tytteli. Nimittäin vihdoin tää urheilu on ruvennut tuottamaan mukavia tuloksia! Painon kanssa mitään suurempia muutoksia ei ole tullut, mutta guess what?? Miinus kuusi centimetriä lähtenyt mahan ympärysmitasta! Wooooooo!Katoin ite sitä numeroa sillein et ei tää nyt varmaan pidä ihan paikkaansa, jack mittaa sie.. Mutta kyllä se vaan piti paikkansa! Nousi taas motivaatio ja tänä aamuna pomppasin pirteänä kuin peipponen ylös sängystä aamulla ja ryntäsin salille :D

Mutta mie oon ehkäpä ekaa kertaa elämässäni oikeasti nauttinut salilla/jumpissa käymisestä. Oon viihtynyt aikaisemminkin, mutta en tällä tavalla. Sali ei tunnu sellaiselta "okei nyt oon ollu täällä tunnin, en halua tuhlata enempää täällä aikaa" vaan se tuntuu oikeastikin hyvältä. Eilen meni vähän liiotteluksi kun juoksin ensin 40 minuuttia, sen jälkeen tein salitreenin ja sen jälkeen menin vielä bodybalanceen (ja tämän 3 h jälkeen olin aivan kuitti). Mutta kun oli oikeastikin kivaa :D

Mutta minua on ruvennut jo etukäteen pelottamaan että loppuuko tämä motivaatio? Käytänkä kaiken motivaation tässä nyt sitten kerralla haha. Mutta kun olen aikaisemminkin ahkeroinut ja sitten laiskistunut. Toivon että tässä nyt olisi jotain kestävyyttä. Onneksi on tuo Jack joka patistaa liikenteeseen silloin kun itse haluaisi jäädä peiton alle. Ja miulla on kuitenkin sen verran kilpailuviettiä että vähemmän kuin Jack en halua SATSille raahautua.. Joten ehkä se, ja tämä liikunnasta nauttiminen auttaa jaksamaan tätä tahtia myös tulevaisuudessa. Ja se tulosten huomaaminen!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Food for dummies

Täällä bloggailee eräs levännyt tyttönen. Nukahdin eilen yhdeltätoista, ja heräsin puoli yhdeksän siihen, että ei nukuttanut enää. Mikä on siis ehdottomasti maailman paras tapa herätä!!

Eilen oli tosiaan viimeinen harjoittelupäivä, ja sai taas tippalinssissä harjoittelun päättää. Koulutuksen alkaessa syksyllä 2010 ajattelin, että yläasteelaiset on varmaan tosi vaikeita, ja onhan ne tietyllä tavalla. Mutta samalla myös ihania. Sain eilen paljon pitkiä halauksia sekä kahvia ja pullaa. Mutta mikä parasta tottakai: Mahdollisuuden työpaikkaan valmistumisen jälkeen. Vaikka asuinkin Suomessa silloin, ei ole mikään parempaa kuin se, että pystyy ennen sitä ensimmäistä työpaikkaa saamaan jostain suositukset, ja näyttämään hyvät arvosanat harjoitteluista. (Muilla arvosanoilla tuskin suurempaa merkitystä on, kunhan on vaan ne valmistumispaperit kädessä).

Sen jälkeen menin salille, ja voi miten iloiseksi mie tulin kun pääsin tammikuun tavoitteeseen ja juoksin 5 kilometriä puoleen tuntiin. Kuukauden sisällä aion juosta 7 kilometriä noin 45 minuuttiin. Ja kävelyksi ei siis saa vaihtaa missään vaiheessa. Monelle ei nämä tavoitteet ole juuri mitään, mutta minulle on kun en ole koskaan juurikaan pidempiä matkoja juossut! Ja se onnen huuma kun juoksin sen viisi kilometriä, ja tajusin että en edes ollut kuolemanportilla sen jälkeen, vaan se meni yllättävän kevyesti. Ja mie jopa nautin juoksemisesta jonkin verran, mikä on ennen kuulumatonta! Miun kunto on parantunut huomattavasti, ja olen muutenkin vahvempi, kuin mitä olin vielä joulukuun alussa. En vielä juurikaan laihempi (kun ei tää urheilu tota ruokahalua ainakaan pienennä haha), mutta ehdottomasti paremmassa kunnossa. Mulla on jopa pieni haba, joka yrittää päästä näkyville ;)

Tänään tein ruokana erittäin helppotekeistä ruokaa ilman hiilihydraatteja(ainakin melkein). En siis itse boikotoi hiilihydraatteja, koska niitää tarvitsee urheillessa, enkä yksinkertaisesti jaksa elää niin. Mutta pidän kuitenkin mielessä että hiilihydraattien yliannostus ei ole hyvästä. Yritän siis vain pitää määrän kohtuullisena, enkä syö esimerkiksi joka aterian kanssa/joka päivä hiilihydraatteja. Anyway, ajattelin nyt kerrankin vinkata teillekin paprikapadasta. Erittäin nopea tehdä, eikä tarvitse osata juurikaan mitään muuta kuin jauheliha paistaa.

Tässä (melkein) kaikki mitä tarvitset:

Eli siis paljon paprikaa, sipulia, valkosipulia, keldan carbonara crush- kastike ( nami nami ja siinä on muuten 7% rasvaa, 120 kcal/100 g). Tämän lisäksi tarvitset jauhelihaa sekä baby pinaattia! Tai itse asiassa, ihan mitä itse haluat ja mieli tekee :)

Paistat ja maustat sen jauhelihan ja iiiiison kasan sipulia. Älä ujostele valkosipulin kanssa. Pilkot paprikat, mutta et paista niitä. Minulla oli jauhelihaa ja paprikaa niin paljon, että laitoin ruuat kahteen kulhoon.

Ja kulhoihin isket kaiken sekaisin, ja voit ripotella päälle hieman (tai paljon) juustoa! Ja kas näin, ruoka on jo melkein valmista! Tämän jälkeen enää kaadat päälle sen keldan kastikkeen, sekoitat sellaiseksi ei niin kauniiksi sörsseliksi ja laitat uuniin hetkeksi, jotta paprikat pehmenevät!

Ja nautitaan salaatin ja vaikka raejuuston kanssa. Erittäin nopea, mutta hyvä ruoka!

Niiiiiiin, ja me mennään Jakin kanssa tänään elokuviin, jee!

T. Iron Chef

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Leijonakuningas!



Kurkkua, nachoja ja valkosipulidippi, sekä LEIJONAKUNINGAS (oli vieläkin hyvä) on ollut tämän illan kohokohtia. Ei ole muuten olemassa parempia nacho sipsejä kuin ihan ne kaikista halvimmat eldoradon juustonmakuiset nachosipsit. Nam nam nam..

Maanantaina oli treenistä lepo, ja eilen päätin mennä bodypumppiin. Ajattelin vaan hiukan lepuuttaa silmiä noin tuntia ennen jumppaa. Arvaatteko mitä kävi? Joo "ummistin vain silmiä" eli nukuin 1,5 h. Haha. No päätin sitten treenata kotona ja puoli tuntia jaksoin kunnes tajusin että tää on niin pirun tylsää että ennemmin teen oikeestaan mitä tahansa. Valitettavasti tänäänkään ei fiilis ollu juurikaan korkeammalla liikunnan suhteen. Puoliväkisin sain itseni vietyä pumppiin (ois väsyttänyt taas niiiiiiin makosasti pitkän päivän pätteeksi) ja kun vihdoin pääsin perille oli mulla liikuntakassissa pelkät Jakin salikengät kokoa 259, joiden päälle oli lörissy puoli litraa vettä juomapullosta. Oli hyvät jumpat voin kertoa :D

Huomenna on toiseksi viimeinen harjoittelupäivä ja miulla on vastuuna kaikki aamupäivän tunnit. Oon sunnitellu oppilaille vaikka mitä kivaa kun kohta palaan takaisin yliopistolle. Varmistan että niille jää minua ikävä, haha. Kivaa kun oppilaat tulee huomenna, koska tämän viikon olen ollut opettajien kanssa koululla ilman teinejä. Ja mulla oli esimerkiksi tiistaina elämäni pisin (lue tylsin) kokous joka kesti 9-16.00 ja tuntu kuin olisin ollu koululla 118 tuntia 8 tunnin sijaan!

Mutta nyt nukkumaan kun kello soi taas kuuden tunnin kuluttua. PUSS

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Inhottavista inhottavin akne.

Anonyymi kirjoitti...
Miten pääsit aknesta eroon, kerro, mä oon kuluttanut rahaa aivan liikaa tähän :(

Voi sua raukkaa jos sulle on akne kehittynyt. Miulla itselläni ei ollut ennen alkukesää 2010 ollut koskaan näpyn näppyä! Oli suorastaan outoa jos joskus joku finni pääsi johonkin kohtaan kasvoja kehittymään. Sitten hitaasti mutta varmasti loppukeväästä 2010 rupesi niitä näppyjä ilmestymään.

Joo ei ollut kiva kun iho rupesi kukkimaan. Tällaisia isoja paukamia rupesi yhtäkkiä tuppaamaan kasvoihin, joissa ei ollut ennen niitä näppyjä näkynyt. Ja esim huomaatte että noita tollasia sinertäviä osuuksia rupesi ilmestymään kasvoihin mikä ei ole normaalia. Ensin rupesin pitämään parempaa huolta ihosta. Ostin paremmat tuotteen ja toivoin, että kyllä se siitä. No ei auttanut. Paheni vaan. Menin apteekkiin ja sieltä suosittelivat tuotteita eri hintaluokista ja valitsin kalleimmat koska miun iho häiritsi minua todella paljon. Ostin kaiken täsmätuotteista, ihorasvoihin, meikinpuhdistusaineisiin, kasvovesiin, kuorinta-aineisiin jne. Ja auttoiko? No ei. Jatkui pahentumistaan.

Isommat näpyt pysyivät, mutta ihanasti kaikkialle rupesi tulemaan tällaista kivaa pientä nappyä!! Kuva on huono mutta saatte varmasti idean. Valitettavasti enempää kuvia ei ole, mutta tämän jälkeen seurasi ns. kasaumat jotka oli aknelle tyypillisesti sinertäviä. Ja kävin täällä Ruotsissa sitten näyttämässä ihoa sairaanhoitajalle, joka ammattitaitoisesti tulosti mulle NETISTÄ sivun jossa oli otsikkona ongelma-ihon hoito. Joo money well spend. Ja iholääkärille oli jonotusajat 3,5 kuukautta ja en tosiaan halunnut odottaa niin kauan ja antaa ihon pahentua entisestään. Joten varasin ajan Suomeen. Ja lääkäri määräsi minun akneen ison kasan salvoja ja muistaakseni 3 kuukauden antibiootti kuurin.

Antibiootit auttoivat erittäin paljon, mutta ei tarpeeksi, joten 3 kuukauden jälkeen sain vielä roaccutan kuurin muistaakseni neljäksi kuukaudeksi. Ja se on siis niin vahva kuuri, että sillä kuivu huulet ja kaikki. Ja joutuu kerran kuukaudessa lähettämään lääkärin todistuksen siitä ettei ole raskaana. Mutta mikä parasta: se oli kuin taikaa iholle. Ja tuloksia ei tarvinnut odottaa koko lääkekuurin ajan. Viimeset pari kuukautta kuuria syödessä oli jo sileä iho!

Akneen EI siis auta puhditusaineet ja apteekin reseptivapaat tuotteet, koska iho on tulehtunut sisältä päin. Siihen ei auta mikään muu kuin lääkitys! Joten mars lääkäriin. Lääkkeet eivät ole halvimmista päästä, mutta ovat rahansa arvoisia. Kaikki muu on rahanhaaskausta. Menin itse onneksi ennen kuin akne ehti yltyä todella pahaksi, ja parempi sooner than later tässä tapauksessa. Vältin näin isommat arvet, vaikka akne jälkensä jättikin ihoon. Jos kyseessä on akne, niin se ei parane ajan kanssa, vaan pahenee. Joten kannattaa toimia mahdollisimman pian.

Finnien kanssa ei ole kiva elää. Miusta oli hirveetä olla ilman meikkiä, etenkin kun olin tottunut posliini-ihoon. Mutta AH sitä tunnetta kun viime kesänä sai huoletta olla ilman meikkiä ja iho näyyti hyvältä :)

Toivottovasti tästä oli apua. Niin ja koskaan ei saa urheilla meikivoide/puuteri naamassa, aknea tai ei!!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Nyår

"LOMA" ohi. Huomenna kello soi taas tuskallisen aikaisin ja takaisin harjoitteluun. Ja huomenna jaksettava mennä töihinkin harjoittelun jälkeen. Miun koulukavereiden mielestä minulla on kieroutunut käsite lomasta. Lomaa ei ole kuulemma jos käy "ainoastaan" töissä. Haha. Mutta huomattavasti lyhyemmät päivät enivei on taakse jäänyttä aikaa. Ja jos tunnen itseni oikein, huomenna luomet painaa vähintään tonnin. Ehkä jopa enemmän! Tänä aamuna en edes jaksanut kymmeneltä herätä. Jack yritti herätellä salille laittamalla jääkylmät kätensä minun alaselälle, mutta olin ihan naatti kun nukahdin niin myöhään, että Jack sai kyllä lähteä salille iiiihan yksin.. Nukuin tunnin lisää ja kolmen kahvikupin jälkeen olo on taas normaali.

Eilen illalla Aida oli innokas suostuttelemaan minua drinkeille, mutta koska mulla on tipaton, suostuttelin Aidan jäämään kotiin ja me vuokrattiin leffa ja syötiin noin kilo karkkia Aidan luona :D Tipaton nyt sinäänsä ei ole minulle mikään ehdoton, koska miun alkoholinkulutus ei ole suuri. Eli jos tässä nyt tulee joku älytön bilehimotus joku viikonloppu, niin en kyllä aio väkipakolla jäädä kotia mököttömään. Mutta niin kauan kuin ei suuremmin mieli tee mennä baariin, niin jätän alkoholin välistä. Ja ei kyllä juurikaan ole siihen varaakaan tän harjoittelun syödessä työtunteja, haha.

Treenattuakin on tullut tällä viikolla joka päivä paitsi maanantaina ja tämä päivä ei tule olemaan poikkeus säännössä! Iltapäivä spinnin, bodypump tai zumba (valinnanvaikeus) olisi vuorossa. Voisi oikeastaan mennä zumbaan kun en ole siellä käynyt alkuinnostuksen jälkeen kertaakaan. Huomenna sitten lepopäivä :)

Uudelta vuodelta on kuvia ihan surkea määrä, mutta tässä ne ainoat jotka oli otettu! Kaikki kuvat oikeastaan siltä hetkeltä kun vuosi vaihtui. Tässä teille muutama kappale iloisia (lue humalaisia) kasvoja:

Aida oli huolissaan vodkan hyvinvoinnista ja puki sille takin lämmittämään.

Ei ollu ruusua mitä laittaa suuhun niin nappasin sitten fiksuna tyttönä jonkun paperirullan suuhun. Don't ask.

No niitä raketteja. Miksi aina vuoden vaihtuessa pitää huutaa niin paljon? Ei siis vaan siis perinteistä "GOTTT NYTTTTTTT ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅRR" vaan kaikkee esim "OOOOOOOOOOOOAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA WOOOOOOOOOOOOOOHOOOOOOOOOOOO WIIIIIIIIIEEEEEEEEEEE ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE" ja toistaa koko ajan "TVÅÅÅÅTUSENTOOOOOOOOOOOOOOOOLV". Joo eiköhän se vuosi ole kaikilla tiedossa. (tästä rääkymisestä löytyy todisteena video missä oikein kannustan et huutaka ny kun mä kuvaan oikein..)

Viides uudenvuoden pusu Jakilta. Tälle kuvalle hirnuttiin kun huomattiin miltä makaroonilta Jakin käsi tässä kuvassa näyttää. Ja Jack on tainu käydä Thaimaassa kun se on noin ruskee? (Raukka meni solariumiin tän jälkeen kun me kiusattiin haha)

Ihana Aida ja Aidan poikakaveri Ismet. (Miten ne on noin rauhallisia?)

Vanda ja Carl pussaa.

Mie tanssin "cleaopatra" (kröhm..) tanssia sädetikun kanssa. Siis oisin tehny saman selvinkinpäin.. NOOOOT. Ja mikä onnellinen virne naamalla? Luulin varmasti et olin tosi hauska.

Huomaatteko että ollaan kaikkia opettajia/tulevia sellaisia? Aida ja Vanda jo valmistuneita sellaisia. Fiksun näköistä porukkaa :)

Iloiset ystävykset :)

Jep, ja krapula kesti enemmän tai vähemmän KOLME päivää tämän jälkeen. Vanhuus ei tule yksin.

Nyt sinne salille. Päätin just et meen nolaamaan itteni Zumbaan.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Talking Swedish

Tällä viikolla olen herännyt joka aamu suhteellisen aikaisin ja touhunnut vaikka mitä. Tänä aamuna nukuin melkein puoli yhteen (!!) ja en ole tehnyt yhtään mitään :D Kirjaimellisesti olen tehnyt aamupalaa, keittänyt kahvit, ja katsonut telkkaria ja nörttäillyt tietokoneen ääressä. Tänään on nimittäin vapaa päivä! Kieroutunutta ajatella, että minulle maksetaan koko ajan palkkaa. Hmm.



Töissä silloin harvoin kun minulla on aikaa, rupean useasti myymään, koska tiiminjohtajana saan tästä mukavasti bonusta ja se on hyvä keino saada parempi palkka. Valitettevasti siihen ei tosin yleensä jää aikaa. Mutta saan siis myydä suomeksi suomeen, joten homma on helppoa. Eilen sitten pohdin, että enköhän minä jo pysty ruotsiksi Ruotsin puolellekin myymään haha. Ja tulin niiiin iloiseksi ensimmäisestä myynnistä tänne Ruotsin puolelle, vaikka vaativimpiakin asoita ruotsiksi olen tehnyt. Mutta se oli taas yksi asia lisää. (Edelleenkin ei ole mitään kauheempaa kuin esitelmän pito yksin ruotsin kielellä jostain vakavasta aiheesta ja nyt niitä on taas kohta edessä kevät lukukaudella).

Silloin kun muutin tänne, puhuin ainostaan englantia, enkä edes pystynyt ymmärtämään mitä ihmiset minun ympärillä puhuu. Ja englantia tuli harjoitettua kauan. Siitä tuli tapa, ja kynnys puhua ruotsia kasvoi ja kasvoi. Edes Jakille en alussa kehdannut puhua, koska itselläni oli ajatus päässä, että sitten kun puhun niin mun täytyy puhua hienosti (naurettava ajatus näin jälkikäteen). Vinkiksi voin antaa, että jos muutatte Ruotsiin, niin aloittakaa puhuminen heti. Edes ne pienet jutut, jota osaatte sanoa ruotsiksi. Koska kielen VAIHTAMINEN on tuskallinen projekti. Tai oli ainakin minulle. Voin sanoa rehellisesti, että minun englannin kielen taito on hyvä, sen verran paljon sitä olen puhunut. Ja olen siitä paljon kehuja saanutkin. Ja tämä teki vaihtamisen vielä vaikeammaksi: Miksi vaihtaisin kielestä jonka osaan niin hyvin, kieleen joka on heikompi?

Ai luoja sitä tuskaa, kun sitten tajusin itsekin, että kieli on nyt kyllä vaihdettava. Ensin Jakin kanssa.. Sitten tuntemattomien kanssa.. Parhaan kaverin kanssa.. Tärkeitä puheluita soittaessa.. Puolituttujen kanssa.. Ystäväporukoissa.. TÖISSÄ.. Ensimmäiset haastatteluiden pidot ruotsiksi yms.. Sitä tuskan määrää. Olo oli joka kerta alussa sietämättömän epämukava. Sitten olet vaihtanut kielen joittekin kanssa, ja joittenkin et, ja siitähän se vasta soppa syntyikin :D No vastaanottohan oli sellanen "wooooooow, miks hitossa et oo puhunu aikasemmin kun osaat", mutta itselleen teki siitä asiasta niin suuren. No ymmärtäähän sen kun puhut englantia, ja yhtäkkiä avaat sanaisen arkkusi ja puhutkin suhteellisen sujuvasti ruotsia :D Mutta vaikeus oli siinä, että jos osasi kysyä jotain, ei ehkä ymmärtänyt vastausta. Tai osannut viedä keskustelua pidemmälle. Ja siksi mieluummin puhui englantia. Mutta se kielen vaihtaminen oli minusta ihan kauheeta. Ihan vaan ne ekat hetket, kun tietää miten kaikki kuuntelee kun sinä vihdoin puhut ruotsia. Ja jälkikäteen? Voittajafiilis.

Sanon aina kaikille että älkää tehkö sitä virhettä jonka minä tein. Älkää tehkä vieraalla kielellä puhumisesta isoa asiaa itsellenne, kun se ei ole sitä muillekaan! Mutta nyt ei voi olla kyllä muuta kuin ylpeä siitä miten pitkälle olen tullut ruotsin kielessä 3, 5 vuoden aikana. Järkyttävää miettiä ihan viimeistä kahta vuottakin. Tai esim nyt kun lukenut ja kirjoittanut koulun myötä ruotsiksi, on kehittynyt valtavasti. Koulukaveritkin sanoivat ensimmäisen vuoden jälkeen, et ekaksi olin älytön tuppisuu, ja sitten kielipään kehittyessä musta on tullu hirvee papupata :D Ja esimerkiksi nyt joulun aikaan kun oli Jakin syntymäpäivät, tapasin Göteborissa joitakin ihmisiä joita en ole tavannut vuosiin, ja joista oli outoa puhua ruotsia minun kanssa. :)

Tulipa tästä nyt hirvee itsensäkehumispostaus mutta kyllä mä vähän kehuja ansaitsenkin! Oppikaa virheistäni!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Teho-päivä

Ensin: Ruotsi-Suomi peli ei tapahtunut.

Sitten: kello on yksi, ja tuntuu siltä kuin kello olisi ehkä neljä tai viisi. Tänään on nimittäin ollut sellainen tehopäivä!



Tänään tein jotain ensikertaa elämässäni: Menin nimittäin AAMUJUMPPAAN. Jep. Työt alkaa mulla kello 16.00, ja minä herään vapaaehtoisesti 6.46 jotta ehdin 7.30 bodypumppiin. Ensimmäinen ajatus herätessäni oli "no joo en todellakaan mee" (niin kuin olen aina ajatellut suunnitellessani aamujumppaan menemistä), mutta sitten mietin kuinka hyvän startin saisi päivälle. Ja mietin, että voisin vaikka ottaa päiväunet päivällä jos väsyttää paljon. Ja mietin sitä oloa jumpan jälkeen. Näillä ajatuksilla sain itseni sitten ylös sängystä, jumppavaatteet päälle ja ulos pimeään aamuun. Pumppi oli tehokas, ja herätti aivan varmasti. Tunnin jumppa, jonka jälkeen tein vielä vähän selkää ja vatsoja, ja sitten kotia suihkuun ja tuhti aamupala naamaan (nakkimunakas).



Sitten olikin energiaa vaikka mihin! Joten aamupalan jälkeen rupesin siivooamaan, ja olen tehnyt tässä päivän mittaan VIISI koneellista pyykkiä (sitä oli vähän kertynyt, ja tavan mukaan innostuin taas pesemään vähän sitä sun tätä :D). Olen myös tehnyt lounasrasiat valmiiksi itselleni sekä Jakille, ja katsonut yhden leffan. Haha. Nyt voikin sitten ottaa rennommin ennen kuin työt alkaa parin tunnin kuluttua (luulen että töistä tullessa ei tartte unta odotella).

Sellanen päivä tähän mennessä. Vähänkö oon ylpee tosta aamujumppailusta. Huomenna mennään Jakin kanssa yhdessä, kun sekin laiskamato vihdoin osti itselleen taas salikortin. Jack treenasi siis todella paljon ennen, ja tietää näistä jutuista huomattavasti enemmän kuin minä, mutta työpäivien pituuden takia Jackilla ei ole ollut aikaa treenata. Mutta nyt päivät on Jakillakin lyhyempiä, joten voidaan käydä salilla yhdessäkin :) Huomenna siis puoli yhdeksän suunnataan takaisin. Tammikuussa pitäisi aika paljon tulla liikuttua, kun vietetään tipatonta tammikuutakin niin mikä jottei. :)

T. Terveysintoilija