maanantai 23. joulukuuta 2013

At the airport

Moikka kaikille ja ihanaa aatonaattoa! Mulla on takana aika rankka työntäytteinen viikko. "Joululoma" (lue opparin kirjoitusaika) koulusta alkoi 13.päivä perjantaina jonka jälkeen tein yhden piiiiiiitkän viikon töitä aina eiliseen asti jolloin vihdoin pääsin aloittamaan hyvin ansaitun joululoman!! Stressasin koko viikon kaikesta mahdollisesta, vaikka joululahjat on jo ostettu aikoja sitten. Mutta yllättävän paljon löytyy järjestättävää kun on poissa melkein kuukauden. Maksaa ajankohtaiset ja tulevat laskut, tyhjentää jääkaappi, pakata, lähettää postissa myydyt tavarat (olen huutokaupannut suureksi menneitä vaatteita jotka ei tälä menolla enää joulukuun jälkeen edes olisi suuria), siivota, palauttaa kirjoja koululle, lähettää opettajille koulutehtäviä yms. Ei tuo nyt kuullostanutkaan paljolta kun sen kirjoitin mutta se tuntui paljolta viime viikolta. Haha.Taisi väsymys tehdä tepposensa :)

Perjantaina oli muuten koko universumin rasittavin tentti, pahanmaineinen VOC/MCT. Kyseessä on siis koko mun yliopistoajan ainut tentti jota en ole saanut lävitse. Olen siis lukenut yliopistolla Englannin kielen A, B ja C-kurssin (tai no C-kurssi on nyt meneillään) ja jokaiselle kurssille tehdään tuo sama VOC/MCT tentti mikä on siis sanasto ja kielioppi tentti. Kyseessä on pieni, yhden opintopisteen arvoinen tentti, josta puolet on kielioppia (tyylillä valitse paras vaihtoehto A, B, C, D vai E) ja toinen puoli sanastoa.. Tässä vaan tulee mulla pieni ongelma vastaan tuon sanaston kanssa: Tuossa tentissä on 120 englannin kielistä sanaa joista jokaiselle on aina 5 eri samantyyppistä ruotsinkielistä samaa joista paras tulee valita. Ja mulla tulee aina kielimuuri vastaan kun en osaa kaikkia ruotsinkielisiä sanoja joten joudun Suomi-Ruotsi sanakirjan kanssa suomentamaan niitä vaihtoehtoja ennen kuin pystyn harkitsemaan mikä olisi paras vaihtoehto. Ongelma on se että tässä kokeessa on tiukka aikaraja, joten mulla loppuu aika, ymmärrys ja kärsivällisyys kesken. Kuten sanoin aikaisemmin, sama tentti tehdään jokaiselle kurssille mutta A-kurssille vaaditaan 9 pistettä, B-kurssille 13 pistettä ja C-kurssille 15 pistettä. Mä sain viime vuonna 9 pistettä kasaan ja sain sen A-kurssin vaatimustason. Nyt saimme tulokset ja sain 12 pistettä ja jäin siis YHDEN pisteen päähän B-kurssin vaatimustasosta.. Arvatkaa vaan miten paljon ärsytti!!! Mutta eipä tässä mitään, ensi kerralla yritetään taas entistä kovemmin. Onneksi mulla on ihanat koulukaverit jotka tsemppaa mua eteenpäin. Tää on näitä hetkiä kun tuntuu niin "epäreilulta" että tietyt koulujutut vaatii multa 2X enemmän töitä. Mutta tämä on ollut oma valintani opiskella ruotsalaisessa yliopistossa ja mä olen tehnyt muita enemmän töitä koulujuttujen eteen jo 3, 5 vuotta joten mitä muutama tentti enää tähän konkurssiin tekee, haha. Det är bara att bita ihop! Sitäpaitsi, tää ollu niin älyttömän hieno kokemus ja jos en olisi ottanut tätä haastetta ruotsinkielellä opiskelusta niin en musta ei olisi koskaan kehkeytynyt niin taitavaa puhujaa ja kirjoittajaa kuin mikä minusta on muodostunut tämän koulutuksen aikana. Kaikkien tämän koulutuksen tuomien haasteiden jälkeen kyllä mä vielä tämänkin tentin lävitse pääsen!! Kova työ vielä palkitaan. :)

Tänä aamuna herätyskello soi puoli seitsemän ja hyvin väsynyneenä mutta joulumielellä lähdin matkaamaan kohti Tukholmaa. Tukholmasta sitten lento Helsinkiin, josta nyt kirjoittelen lentokentällä odotellessani myöhempää ajankohtaa jolloin ihana Joni ja minä aloitetaan LEGENDAARINEN roadtrip Helsingistä Juvalle. Molemmilla älytön matkakuume (roadtrip kuume) ja kameran akku on ladattuna jotta saadaan ikuistettua tämän USKOMATTOMAN roadtripin henkeä salpaavat maisemat...... Haha. Oli ihanaa, kun olin Arlandan lentokentällä sen verran hyvissä ajoin että ehdin istahtamaan rauhassa läppärin kanssa ravintolaan ja otin lasillisen punaviiniä. Siinä joulukuusen vierellä chattailessa lasi kädessä tuli vihdoin jo kauan odotettu joulumieli! Tuntuu vaan niin oudolta kun ei ole lunta! 


Onnistuin aiheuttamaan pahennusta tänne matkatessani kun juttelin ranskalaisen vierustoverini kanssa. Koneessa oli alussa ihan pirun kylmä (takki päällä palelsi) ja aiheesta juttelin vierustoverini kanssa. Siihen tuli sitten hetken hiljaisuus jolloin syvennyin ihan muihin ajatuksiin, kun tämä ranskalainen jatkoi vielä juttua hetken päästä: "And you know there are so many babies on this airplane". Mä sitten oikein kärsivällä äänellä mulautin ääneen ensimmäisen ajatukseni joka oli: "I knoooooow, I reeeally hope they will be quiet the entire flight!!". Siinä sitten hetken syntiä syviäni miettiessä tajusin että se oli ehkä enemmänkin huolissaan vauvojan ruuminlämmöstä kun mun unenlaadusta.. Haha. Ilmankos kattoi mua hiukan kieroon ja meidän smalltalk loppu kuin seinään. Tässä taas tuli todistettua että mulla ei todellakaan ole vauvakuumetta!! 

Tässä vielä loppuun pari kuvaa parin viikon takaiselta lauantailta parin opiskelijakaverin kanssa. Ehkä yksi hauskimmista illoista koko vuonna, ainakin täällä Ruotsissa. Pitkästä aikaa sellanen ilta että sai maha krampissa nauraa. Ei ollut "mukavaa" vaan oli ihan päätön ilta. Nauratti vielä seuraavana aamunakin kaikki sen illan päähänpistot. 




Aika ammatilaisen otteet ton golfimailan kanssa. Ehkä golffaus ois hyvä uravalinta sittenkin?

Ihanaa Joulua kaikille! Mie lähden nyt Jonia vastaan!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Christmas time

Tänä syksynä/talvena olen ollut tylsempi kuin oikeastaan koskaan aikaisemmin. Olen käyny juhlimassa kesän jälkeen hurjat 3 kertaa. Haha. Jopa mun vanhemmilla on ollut vilkkaampi yöelämä, silloin on aihetta huoleen! Viikonloppuisin olen tehnyt kouluhommia ja keskittynyt lihomis.. siis syömis.. siis rentoutumiseen. Haha. Mun syömisestä on jo tullut vitsi meidän kotona, kaiken maailman ruokahimoista ei tule loppua ei sitten millään! Pitää skarpata pian (=tammikuussa) ettei ihan karkaa käsistä tää touhu, haha. No jaa , pitää nauttia että siitä että on talvi sillä ensi vuonna bikinikausi kestää noin touko-heinäkuusta aina helmikuun puoleen väliin asti :D


Syömisjutuista puheenollen, lähetin pari päivää sitten viestiä sille perheelle jonka luokse menen Australiaan. Luin au pair sivustolta että hyvä on tosiaan ihan perusasiatkin aina tarkastaa, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä sitten siellä ollessa. Olin lukenut aikaisemmin jonkun tarinan jostain tytöstä, joka oli lähtenyt au pairiksi ja ruoka ei sisältynytkään palkkaan niin kuin hän oli olettanut. Olin myös lukenut jostain toisesta jonka palkkaan ei sisältynyt kuin aamupala ja lounas. Tästä inspiroituna minä sitten tomerana tyttönä laitoin heille viestiä jossa kysyin kovin huolestuneena että saanhan sitten varmasti syödä siellä rajattomat määrät ruokaa? Jack melkein tukehtui mun tekemiin lihapulliin kun kerroin minkälaisen viestin olin heille lähettänyt. Tosiaan kun en sitä kysymystä enemmän perustellut, niin se on vähintäänkin mielenkiintoinen kysymys esittää 8 kuukautta ennen reissua :D Jännnityksellä odotamme saanko syödä rajattomat määrät ruokaa vai en. Kuka haluaa tulla mun asistentiksi ja tarkistaa mun mailit ennen kuin lähetän niitä eteenpäin?

Joka tapauksessa, viime viikonloppuna olin ulkona ja edellisestä kerrasta oli tosiaan vierähtänyt jokunen kuukausi. Vaikka onkin tultua käytyä parilla lasillisella (siis oikeastikin parilla eikä "parilla") muutamaan otteeseen keskellä viikkoa, ei se ole sama asia kuin laittautua, förfesta ja lähteä sen jälkeen baariin lauantai-iltana.

Hiuksia en mitenkään tietoisesti ole kasvattanyt mutta huomasin että ne ylettyy jo ylös (nutturan sisällä tosin sellainen pallero).  Haluan varmaan jatkossakin sellaisen pituuden minkä saa ylös. Anyway, oli pirun kiva laittautua pitkästä aikaa kunnolla!! Aida ja Vanda oli Karlstadissa käymässä ja Nerma Tukholmasta ja meillä oli tyttöjen ilta. Jack lähti vapaaehtoisesti kaverille illalla jotta me saatiin olla rauhassa. Siis vaihtoehtoina oli joko kuunnella meidän juttuja tai lähteä kaverille joten ratkaisu oli Jackille helppo ja hän lähti vapaaehtoisesti Robertin luokse. Kuten yleensä, minusta mukavinta on ne hetket ennen baariin menoa, kun saa vaihtaa kuulumisia ja juoda viiniä :) Otin illan aika rauhallisesti koska seuraavana aamuna mulla oli skype-haastattel.

Näytin kuulemma ihan iloiselta versiolta Pikku Myystä.
Riemuidiootti.

Oli kivaa mennä pitkästä aikaa ulos ja nähdä mun tyttöjä!

Asiasta keilapalloon, muistelin tänään töissä sitä kun syyskuussa oltiin Jackin ja 3 muun pariskunnan kanssa kylpylässä viettämässä rentouttava viikonloppu. Jotain samantyyppisestä olisi ihana tehdä usemminkin. Selma Spa on Pohjoismaitten suurin kylpylä, ja varmastikin myöskin yksi kalleimmista!! Hoidot oli noin 85 eurosta ylöspäin, suurin osa 110-150 euron luokkaa, joten tältä opiskelijalta jäi hoidot välistä. Riitti tosin oikein mainiosti pelkkä hotelli + kylpylä joka on valitettavasti normaalihintaisena sekin aika hintava (me saatiin alennusta). Tepasteltiin kylpytakeissa, juotiin muutama drinkki porealtaassa, kokeiltiin erilaisia saunoja ja illalla syötiin 3 ruokalajin illallinen. Harmi kun Karlstadin lähettyvillä ei ole halvempaa vaihtoehtoa. Muuten tulisi varmasti käytyä useemmin.. Olisi ihanaa käydä vaikka yksin hemmottelemassa itseään!

Kouluhommien ohella olen myös käynyt muutamana viikonloppuna töissä (kuten esimerkiksi tänä viikonloppuna molempina päivinä) ja pari viikkoa sitten käytiin Hunger Games illassa. Kävin parin koulukaverin kanssa ensin syömässä tortilloja, jonka jälkeen mentiin elokuviin katsomaan ensin ensimmäinen Hunger Games ja keskiyön jälkeen nähtiin ensimmäisten joukossa Hunger Gamesin jatko-osa! Leffa oli hyvä, ainut ikävä asia oli ainostaan se, että leuat menivät sijoiltaan ja paita kastui kuolasta aina kun Finnick näkyi valkokankaalla. Mutta muuten siis kelpo pätkä! Elokuvista tultiin kotia kolmen aikoihin yöllä.


Treenaaminen on luistanut vaihdellen. Säännöllisesti mutta ei täysillä vaan enemmän kuntoa ylläpitäen. Olen ottanut hieman rennommin ja keskittynyt enemmän ruokaan opiskeluihin. Ei sillä että jompi kumpi tulisi valita sillä luonnollisesti kummatkin onnistuu, mutta esimerkiksi tämä viikko on mennyt opparin parissa niin tiiviisti että muuhun ei ole ollut energiaa vaikka aikaa olisi löytynytkin. On ollut mukavampaa nukkua aamulla pidempään eikä nousta treenaamaan :) Torstai-iltana kävi ahdistamaan oma laiskottelu päätin että seuraavana aamuna menen treenaamaan. Ja tottakai täällä oli juuri silloin Sven- nimellä kulkenut lumimyrsky. Vitutti aamulla seiskan aikaan kävellä myrskyssä spinnigiin kun aikasemmin viikolla oli joka aamu paistanut aurinko.


  
Ensiviikolla sitten taas uudet otteet treenin kanssa kun opparin teosta tulee ansaittu tauko. Opparin teon lisäksi olen iloinnut tästä vuoden ajasta (luit oikein), rakastan nimittäin joulun aikaa!! Onko mitään ihanampaa kuin kaikki tunnelmalliset illat jouluvalojen loisteessa viltin alla. Viihdyn kotona niiiiiin hyvin tähän aikaan vuodesta ja nautin kaikista pienistä hetkistä. Siitä että aamulla herää ja keittiöstä näkymä on tällainen on minun mielestä ihanaa:


Vaikka kuinka rakastan ajatusta Australiaan muutosta tilapäisesti, en voisi koskaan kuvitella asuvani siellä pysyvästi. Ikävöisin pidemmän päälle niin paljon pimeää syksyä ja lumista talvea, uskokaa tai älkää. En myöskään haluaisi olla niin kaukana omasta perheestäni pysyvästi. Itseasiassa mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen koko ajan siitä, että tulen takaisin Suomeen muuttumaan. Se on kuitenkin minun kotimaa ja se tuntuu kodilta ja minusta on ikävää etten pysty esimerkiksi siskojani ja heidän lapsiaan moikkaamaan niin usein kuin haluaisin. Ne on niitä pieniä asioita mitkä merkitsee paljon. Milloin muutto Suomeen sitten tapahtuu, sen näkee myöhemmin, mutta jos minulle tulevaisuudessa (EI LÄHITULEVAISUUDESSA) siunautuu lapsia niin toivoisin heidän kasvavan Suomessa. Mutta ensi vuonna edessä on Australiaan muutto joksikin aikaan ja olen siitä erittäin innoissani! En ehkä haluaisi kaikkia sysyjä ja talvia vaihtaa pois mutta yhden syksyn ja talven vaihdan enemmän kuin mielelläni pois valkoisiin hiekkarantoihin!!!  Koska ensi talvi tulee olemaan erilainen, pitää nauttia täysillä tänä vuonna näistä ihanista glögihetkistä viltin alla kun ulkona on kylmä..

Asiat joihin mulla tällä hetkellä menee eniten rahaa on ruoka ja kynttilät!!! Amppa 55 v. Kiva tavata. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Down under

Moikka kaikille!

Eli ajattelin nyt kertoa hiukan enemmän tuosta "salaisesta projektista" mikä mulla on ollut jo kauemman aikaa, eli Australiaan muutosta puolen vuoden ajaksi!



Koko ajatus lähti oikeestaan siitä kun irtisanoin itseni töistä tajusin yhtäkkiä, että mulla on vapaudet tehdä oikeestaan mitä vaan. Ja päätin pistää toimeksi- nyt tai ei koskaan! Ja koska unelmana on ollut kauan jo nähdä enemmän maailmaa,  rupesin miettimään mahdollista kesätyötä ulkomailla. Unelma oli selkeästi alusta alkaen päästä Euroopan ulkopuolle, mikä karsii valitettavan monia vaihtoehtoja pois. Halusin joko Australiaan tai USA:n mutta lopulta Australia tuntui selkeästi kiehtovammalta kahdesta syystä: 1) Luonto Austraaliassa on upeampi ja monipuolisempi 2) Voisin sieltä käsin lentää Uuteen-Seelantiin mikä on ollut unelmana kauan. Googlettelin eri mahdollisuuksia ja lopulta päädyin erään au pair organisaation sivuille. En kuitenkaan pitänyt ollenkaan siitä että organisaatiot ottavat aikamoisia (turhia) maksuja ja en todellakaan pitänyt siitä että itse ei saa valita kaupunkia, saati sitten perhettä. Hirveätä olisi päätyä perheeseen jossa ei viihtyisi. Halusin myös ehdottomasti suurempaan kaupunkiin jossa riittää tekemistä.



Ajatus aupairina olemisena tuntui kuitenkin hyvältä ratkaisulta- koska se tarkoittaisi että minun ei tarvitsisi etsiä asuntoa vaan kaikki olisi valmiina minua odottomassa ja jos löytää sopivan perheen, työtunnit myös jättäisivät aikaa omille opiskeluilleni. Päädyin laatimaan profiilin au pair world sivustolle jossa perheet voivat etsiä au pairia ja toisin päin. Kyseessä ei ole kuitenkaan organisaatio, vaan yksinkertaisesti sivusto jossa on esiteltynä perheitä sekä au paireja. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti että ns "hyvät perheet" saivat valtavan määrän hakemuksia (hakemusten määrä on näkyvillä profiileissa). Laitoin hakemuksia menemään ja viestittelinkin parin perheen kanssa, mutta joko perhe oli saanut liikaa hakemuksia tai itse en kokenut että perhe oli minulle sopiva, kunnes löysin erään ihanan perheen Australiasta (Brisbanen kaupungista) ja lähetin heille hakemuksen (yhdessä 150 muun kanssa...........) ja tässä vaiheessa en uskonut että mulla olisi edes mahdollisuuksia, mutta kappas vaan tämä perhe ottikin minuun yhteyttä!

Brisbanen keskustassa sijaitseva tekoranta
 Ensin lähettelimme sähköpostia puolin jos toisin ja lopulta mulla oli haastattelu skypen kautta. Jännitti aika paljon mutta jännitys katosi hyvin nopeasti koska tulimme juttuun niin hyvin. Sain jutella perheen äidin kanssa ja tavata lapset- joita on kaksi (8v ja 4v). Ensimmäinen haastattelu kesti puolitoista tuntia (sanoinko jo että tultiin hyvin juttuun) ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Sain tietää enemmän perheestä. lapsista ja kodista (jossa ei ainakaan tilaa puutu voin kertoa) ja työtehtävistä. Työtunnit ovat noin 25h töitä viikossa, 4 päivänä viikossa. Molemmat lapset ovat päivisin koulussa/esikerhossa mikä tarkoittaa että minulla olisi aikaa keskittyä omiin opintoihini joita jatkaisin etänä. Sopii siis täydellisesti! Mikäli onnistuisin kirjoitttamaan C-esseen keväällä, itseasiassa tarkoittaisi se että siellä ollessani minulla olisi vain 15 pistettä opiskeltavaa jäljellä ja valmistujaiset olisivat heti sieltä palatessani. Eteenpäin mentiin toisiin skypetreffeihin ja tapasin myös perheen isän, jonka kanssa tuli juteltua urheilusta ja laskuvarjohyppäämisestä (tällä miehellä on ihan uskomattomia harrastuksia). Tää juttelutuokio oli se mikä sinetöi koko homman itselleni, tajusin että tulen ihan mahtavasti toimeen tämän perheen kanssa ja tuli vaan jotenkin niin turvallinen olo ja huumori tällä perheellä oli samanlaista kuin itselläni. Perheen huolenaiheita oli mm. kuinka kestäisin Australian kesän kuumuuden (aika rankat ongelmat), mutta kertoivat että heillä on onneksi ilmastointi koko talossa ja myöskin pulahdus heidän uima-altaassa viilentää kuulemma mukavasti helle päivinä. Vakuutin että vaihdan miellläni -25 pakkaset +30 asteeseen. Ja kestän sen vaika tiukkaa tekisi. Haha. Onhan niillä tosiaan se allas. Tänä aamuna juttelin koko perheen kanssa ja he pääsivät myös juttelemaan Jackin kanssa. Myös Jack tykkäsi tästä perheestä kovasti ja oli sitä mieltä että mikäli ensivaikutelma pitää paikkansa niin minä varmasti tulen viihtymään. Tänä aamuna sitten he kertoivat minulle että olen ehdottomasti heidän suosikki kaikista haastatelluista ja haluaisivat ehdottomasti ottaa minut huostaansa. Joten elokuussa tää typy lähtee maailmalle. :)



Jack on ollut mukana koko prosessin ajan ja tukenut mua sataprosenttisesti. En ollut varma miten Jack tulisi mun ajatukseen suhtautumaan, ja rehellisesti sanottuna olisin ymmärtänyt mikäli Jack ei olisi tätä unelmaa täysin tukenut. Mutta Jack sanoi suorilta käsiltä että tottakai ryhdyt etsimään sopivaa perhettä ja lähdet tavoittelemaan unelmaasi nyt kun sinulla siihen vihdoin on mahdollisuus. Mielestäni Jack tiivisti ajatuksensa niin hienosti toteamalla että jos me aiotaan yrittää saada meidän suhde kestämään lopun elämäämme, niin olisi aika ikävää jos se tarkoittaisi että emme sen takia saisi toteuttaa unelmiamme tässä elämässä. Ja mielestäni sen on niin hienosti sanottu. Ehdottomasti tämä tulee olemaan testi suhteellemme, mutta luulen että se tulee vaan vahvistamaan meitä. Meillä on takana vaikeammat ajat, joista olemme hitaasti mutta varmasti nousemassa, mutta tämä on prosessi on, kummallista kyllä, tuonut meidät läheisemmiksi. Jack ajattelee aina minun parasta ja haluaa vain minun onnea, ja arvostan sitä piirrettä Jackissa suunnattomasti. Luulen että moni olisi yrittänyt saada minut valitsemaan joko parisuhteen tai Australian. Mutta ei Jack, koska se tietää, että tämä on minun unelma ja kokemus joka tulee antamaan minulle niin käsittömättömän paljon. Ja sitäpaitsi tällä tavoin Jack pääsee Australiaan käymään ;)

Kaupunki, jossa tulen asumaan on Brisbane, joka on yksi Australian kolmesta suurimmista kaupungeista (yhdessä Sydneyn ja Melbournen kanssa) ja tää kaupunki on kertakaikkisen upea koska yhdessä ja samassa kaupungissa yhdistyy kaikki!! Siis todellakin kaikki. Paratiisimaiset rannat ja hyvät shoppailumahdollisuudet! En malta odottaa kun pääsen tuonne patikoimaan!! Kaikki kuvamateriaali siis Brisbanesta, ja kyllä siellä voi oikeastikin syöttää villejä delfiinejä!! (Edit: Puhelimella selatessa tässä ei ilmeisesti näy lataamani YouTube video! Se näkyy tosin tietokoneella selatessa, outoa)


Olo on aika epätodellinen nyt kun tämä oikeasti ei ole enää vain mahdollisuus vaan fakta- Im going. Ja vielä vieraaseen perheeseen asumaan. Haha. Tätä kutsuisin laskelmoiduksi riskiksi! Tää voi mennä hyvinkin monella tavalla pieleen, mutta voi myös mennä hyvin monella tavalla upeasti ja olla paras juttu ikinä. Mukavuusalueen ulkopuolelle meno on aina pelottavaa, mutta kyllä mä olen sitä mieltä että maailma on tarkoitettu nähtäväksi. Unelmana on ollut kauan kokeilla Euroopan ulkopuolella asumista ja nyt se unelma vihdoin tulee toteen. Tässä sivussa tulee myös toinen suuri unelma täyteen, nimittäin reissu Uuteen-Seelantiin!!! Ja saan tavata Jayn, mun uusi-seelantilaisen ystävän!


 Kun Jay muutti Ruotsista takaisin Uuteen-Seelantiin, me (minä ja pari muuta Jayn Ruotsi ystävää) ostettiin Jaylle minttu pullo (koska me juotiin, sen vuoden aikana jonka Jay Göteborissa vietti,  laittoman paljon minttua haha) ja Jay sanoi että se ei pulloa avaisi ennen kuin joku meistä tulisi Uuteen-Seelantiin. On ollut supervaikeeta olla hiljaa tästä prosessista Jaylle, mutta en halunnut sanoa mitään ennen kuin kaikki olisi varmaa. Joten nyt laitoin viestin sen puhelimeen ensin kysyen "Jay Templer is this your phone number" ja Jay vastasi "Yes it is. And this is?" ja vastasin vaan että "Your friend from Sweden who is coming to visit you in NZ next year." Ensin tuli viesti "Im not sure I believe you.........." johon vastasin meidän huumorilla " Assface. Im coming there whether you like it or not. Better have that minttu bottle unopened". Ja sitten tuli tyyliin no fucking way are you kidding me when where awesome you made my day wtf.

Haha. Paras tunne ikinä! 

Australia here we come


No nyt uskaltaa jo sanoa ääneen kun asia varmistui tänä aamuna..

 Mä muutan Australiaan puoleksi vuodeksi!!!!!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Paris by night

Heippa kaikille! Mulla on vieläkin niin paljon kaikkia vanhoja juttuja julkaisematta, että blogin päivittely koostuu enimmäkseen vielä kuvien lisäilystä (haluan että kuvat on mulla täällä tallessa). Sitä paitsi mun arki on tällä hetkellä aika yksitoikkoista, vaikka yksi jännittävä projekti onkin meneillään! Tästä projektista tekisi mieli höyrytä kuin höyrykone konsanaan, mutta en halua asiasta kertoa yksityiskohtia koska kaikki on vielä todella epävarmaa eikä asia ole enää edes minun käsissäni. Jos rupean asiasta täälläkin kirjoittelemaan niin innostun liikaa jolloin myös petyn entistä karvaammmin mikäli asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Kerron sitten jälkikäteen meni miten meni.. Mutta apua miten jännittävääääääääääääääääääääääääää! Joko heräsi uteliaisuus ja kävi ärsyttämään tämä salaperäisyys??

Mutta nyt ajattelin näyttää hiukan lisää kuvia Pariisin reissusta. Pariisi vei kyllä sydämen mennessään, vaikka en uskonut niin käyvän. Ajattelin matkustavani Pariisiin ehkä vain kerran elämäni aikana mutta rakastuin kaupunkiin niin tulisesti että varmasti tulee useasti vierailtua tuossa kauniissa kaupungissa. Me oltiin Sandran kanssa Pariisissa vain muutaman päivän ajan ja siitä ajasta otettiin KAIKKI irti! Olen päivittänyt tänne ensimmäisen päivän piknikin Eiffel tornin alla ja saman illan keskiyön piknikin. Seuraavana päivänä oli vielä lämmintä mutta ei yhtä aurinkoinen keli. Tehtiin asunnolla aamupalaa ja juotiin rauhassa pannullinen kahvia puokkiin, haha.

Nukuttiin varmaan kymmeneen asti ja aamulla koski oikein jalkoihin kaiken edellisen päivän kävelemisen takia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää kuinka monta kilometriä tuli edellisenä päivänä käveltyä.. 10 kilometriä ei riitä nimittäin kuin ensimmäisille tunneille, joten rauhallinen ja pitkä aamupala hetki tuli tarpeeseen! Aamupalan jälkeen hypättiin metroon ja matkattiin Louvren lähettyville. Ihasteltiin Pariisia ja shoppailtiin :)



Ulkona oli pilvistä mutta lämmintä, mutta iltapäivästä rupesi satamaan joten minä ja Sandra kierreltiin ensin sateen aikana hetki kaupoilla ja sen jälkeen mentiin myöhäiselle lounalle pieneen pariisilaiseen ravintolaan. Juotiin myös kupit kahvia (jotka on muuten minimaalisen pienet oikeastaan aina Pariisissa) ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Sateiset päivät lomalla on oikeasti vaan asenteesta kiinni!!


Ruokailun jälkeen käveltiin metroasemalle ja ruvettiin matkaamaan takaisin asunnolle.


Tyytyväisenä päivän shoppailuihin! Tästä käveltiin lähikaupan kautta kotiin (mukaan tarttui shampanjaa, viiniä, lisää viiniä ja vähän ruokaa) koska illalla oli tiedossa Sandran synttäreiden juhlinnat! Muuuten, Pariisissa metron ovet eivät ole ystävällisiä, ne sulkeutuu näemmä oli siinä ihminen välissä tai ei. Ja ne sulkeutuu LUJAA. Kiva oli siinä väen paljoudessa jäädä niitten ovien väliin (tyypillistä mulle haha) ja oikeasti paniikki rupesi iskemään kun ne ovet tunki kiinni väkisin ihan hirveällä voimalla ja mulla jäi jalka väliin ja en ihan oikeasti saanut jalkaa pois siitä välistä. Loppupeleissä sain riuhtaistua jalan pois välistä viime tingassa  ja sen verran kovasti ne ovet yritti sulkeutua että jalkaterä oli seuraavana aamuna mustelmilla. Noissa ovissa on pienet varoitus merkit että niissä voi  katketa sormet jos ne jää väliin mutta mulla meinas katketa koko jalka!!! Luulisi että ne avautuisi uudestaan kun joku sensori vaistoisi että siinä on jotain välissä mutta ei, nämä ovet sulkeutuu oli välissä mitä vaan jotta metro pääsee liikenteeseen.

Illalla oli siis edessä bucket listan pieneminen (eli shampanjan juonti Eiffel tornin alla) ja mikä tärkeintä, Sandran täyttäisi 24 keskiyöllä ja tulisi tapahtumaan Eiffel tornissa!! Joten käytiin suihkussa, laittauduttiin ja juotiin parveekkeella viiniä ja ennen kuin lähdettiin Eiffel tornia kohten hiukan ennen keskiyötä.



Pikkasen posettelua ja sitten liikenteeseen! Minä olin mukavuuden haluinen kaiken kävelyn ja metro-ovi onnettomuuksien jälkeen ja lähdin mukavasti balleriinoissa liikenteeseen! En muuten katunut illan aikana!!


Oli kyllä niiiiiiiin hyvä fiilis tässä kuvassa. Shampanja pullo oli laukussa ja suuntana Eiffel torni ja Paris by night. Ja Eiffel tornin näkymään ei kyllästy koskaan (sanon minä muutaman päivän perusteella kröhöm onneksi olen kaikkitietäväinen).


Keskiyöllä Eiffel torniin ei pääse "kuin" toiseen kerrokseen asti mikä on siis noin 116 metrin korkeudessa. Yritettiin jutella vartioiden kanssa jotta saataisiin ottaa shampanjaa mukaan toiseen kerrokseen mutta se olisi kuulemma liian suuri turvallisuusriski, mutta vartiat ottivat ainakin talteen meidän juomat (meidän pyynnöstä) ja pitivät niistä huolen sillä välin kun oltaisiin ylhäällä. Kuvassa Sandra menossa hississä ylös toiseen kerrokseen. Ja olihan ne näkymät aika pirun upeet!! Harmi kun ei ole hyvää kameraa mukana, nää kuvat on nyt mitä on!


No sitten tuli se hetki kun kello löisi kaksitoista ja Sandra täyttäisi 24. Mulla oli kello kännykässä ja laskin sekuntteja siihen kun olisi virallisesti Sandran syntymäpäivä. Ei tosiaan tiedetty että valoshow alkaa Eiffelissä tasan 00.00 joten tismalleen samalla sekunnilla kun minä huudaan "GRATTIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISSSS"  koko Eiffel torni täyttyy vilkkuvista valoista!! Yritin valehdella Sandralle myöhemmin että minä itseasiassa olin tilannut koko valoshown mutta jostain syystä ei Sandra oikein uskonut sitä..


Intopiukeena ja kovin innostuneena tultiin Eiffelistä alas ja haettiin nauravilta vartioilta meidän shampanja pullo ja POKS avattiin se Eiffelin alla! Puolet koko pullosta kuohusi muuten avaamisen yhteydessä maahan ja me kiljuttiin oikein tyttömäisesti..

My bucket list picture!
Yllätin Sandran punaisella ruusulla (joka muuten seuraavana aamuna roikku säälittävästi melkein kahdessa osassa).

Tämän jälkeen suunnattiin metrolla Pariisin yöelämään ja oltiin takaisin kotona AAMUKUUDELTA. Klubi sulkeutui viiden maissa ja siitä vielä matkattiin kotia haha.. Hullu yö!


Me oltiin samassa seurueessa Pariisissa tapaamamme Elinin ja hänen kavereiden kanssa (joista muuten osa ei päässyt klubille sisään koska he eivät sopineet klubin imagoon haha). Mukana oli myös hiukan Pariisissa työskenteleviä ravintolatyöntekijöitä mikä antoi meille tiettyjä etuoikeuksia, kuten pääsyn VIP puolelle. Yökerholla jaettiin myös kaiken maailman rusetteja ja muita asusteita joten mullakin oli koko illan tuo typerä rusetti kaulassa. Oli pirun hauska ilta!! Ja joo, minäkin sain ruusun koska meidän seuruetta säälitti että mulla ei ollut punaista ruusua Pariisin yössä.


 Sinne klubille mentiin tällaista pitkää punaista tunnelia pitkin.. Tosiaan pilkkuun asti meni ja aamun metrot kulkivat jo, joten ei tarvittu ottaa taksia takaisin kämpille, hypättiin vain metroon. Metrossa tavattiin suht tunnettu ruotsalainen koomikko (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista) joka nauratti meitä koko matkan meidän omalle pysäkille asti.

Sellainen päivä Pariisissa!!

Nyt pitäisi vissiin taas yrittää keskittyä mun esseeseen eikä bloggaamiseen.. ;)