sunnuntai 26. toukokuuta 2013

DONE!

Lähetin viisi minuuttia sitten ekan version elämäni ensimmäisestä tutkimuksesta opettajalle! FINALLY!!!


Aika paljon hommaa on vielä jäljellä tosin, sillä nyt opettaja lukee esseen läpi ja kertoo mitä on lisättävä/muokattava/poistettava jonka jälkeen minä muokkaan sitä opettajan ohjeiden mukaisesti (tämä on tunnetusti vielä aikamoinen homma) jonka jälkeen saan virallisesti palauttaa tutkimuksen ja sitten tästä tutkimustyöstä on enää jäljellä seminarium ja vielä mahdollisesti sen jälkeen pientä sliippausta. Mutta pahin on ohitse ja loppu viiva häämöttää jo!! Tämän jälkeen vielä yksi tentti ja sitten mulla ois loma!!

Nyt jätän kyllä treenaukset välistä (oon ihan poikki haha) ja avaan sen sijaan oluen! Sen mä olen ansainnu!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Siili

Lauantai ja kesäilma!! Mikäli ei olisi pitänyt opiskella (joko kyllästyttää kuulla mun esseestä?! Ai ei no hyvä!) niin tää päivä olisi varmasti ollu MAHTAVA. Haha. Opiskelun täytteiseksi päiväksi kuitenkin kiva päivä. Aamulla ihan ensimmäiseksi menin kävelylle ja tarkoitus oli mennä vielä myöhemmin illasta salille mutta se jäi vaan suunnitelma tasolle. 

Kesäisin käyn kävelyllä usein tutulla reitillä veden äärellä (tai no niitä reittejä on kyllä monta täällä Karlstadissa). Heräsin aamulla hiukan stressaantuneena, mutta hyvälle tuulelle pääsin heti kun avasin parvekkeen oven ja tajusin että ulkona on KESÄ! Eilen illalla oli jo lämmintä, mutta sitä edeltävinä päivinä on ollut viileää ja satanut vettä joten tämä + 20 astetta lämmitti sekä mieltä että kroppaa. Köpöttelin aika rauhallisesti noin tunnin ajan pitkin Karlstadia jo puoli kymmenen aikaan aamulla, juorusin Nedan kanssa puhelimessa ja kuvailin kännykällä.

Karlstadin maisemat on kyllä kesäisin hianot. Ei Savonlinnalle vedä vertoja mutta hyvät lenkkeily maisemat enivei. ;)








Täällä ollaan muuten usein grillattu ja istuttu iltaa :)






Tähän hotelliin tulee muuten hyvinkin arvokkaita vieraita elokuussa.. Nimittäin äiti, isä sekä sisko ja Jukka!



Ja viimeisenä kotikatuni.. Vielä vähän sekamelska kun sinne rakennetaan noita terasseja :)

Kotiin tultua söin aamupalan parvekkeella ja yritin etsiä sitä kauan kadotettua motivaatiota kouluhommia varten..



Paistoin kananmunan + valkuaisia, tein herkkuleivän ja siihen vihanneksia. Hyvvee oli!

Aurinko meni sopivasti pilveen joten esseenkin kirjoituksesta tuli jotain. Olin oikeesti kirjojen ja esseen kimpussa ilta seitsemään asti mutta ei tullu valmista. Kirjoittaminen ei vie aikaa mutta tiedon hakeminen on vaikeeta. Note to self: Ensikerralla tutki etukäteen löytyykö tutkimastasi aiheesta tietoa kirjoista/netistä!! 


Kävin ostamassa torilta tuoreita mansikoita (ihan niin kuin kaikki muutkin vanhukset) ja tein niistä smoothien joka maistui ihan sonnalle. Vain minä onnistun mokaamaan smoothien TUOREISTA mansikoista. Söin kuitenkin kun olin tehny. 


Tänään vielä vuorossa lisää riisikakkuja (uusi himotukseni) ja joku hyvä leffa! Jack on katsomassa jalkapalloa mikä tarkoittaa että voin katsoa jotain turhaa hömppäleffaa joka alkaa niin että poika tekee typerän vedon tytöstä, tyttö ja poika rakastuu, pojan kaverit kertoo tytölle vedosta ja tyttö ei halua enää olla pojan kanssa, tyttö ja poika on todella surullisia, poika kertoo tunteistaan tytölle koko koulun edessä ja tyttö ja poika suutelee. Näitähän riittää!

perjantai 24. toukokuuta 2013

After the rain

Perjantai.. Kaipaan ihan tosissani jo perjantai tunnetta. Siis sitä tunnetta että on viikonloppu ja saa olla vapaa!  Viimeiset viikonloput viikonloppu on vain tarkoittanut tavallista enemmän opiskelua. Tänään sain jo sentään jotain aikaiseksi kouluhommien kanssa töiden jälkeen, vaikka kovinkaan tehokas en ollutkaan. En ymmärrä mikä minuu vaivaa, oon hirveen aikaansaamaton noitten koulujutten kanssa. Yhden sivun kirjoittaminen vie tuhottaman kauan ja ajatus ei lennä yhtään!! Haha. Aivojumin jälkeen kaksi päivää kestänyt sade loppui ja minä vein lenkkarit testikäyttöön ja aivot tuulettumaan.

Juorusin ystävän kanssa ja loppumatkasta otin muutaman juoksuaskeleen. Ihana kesäilta ja teki hyvää käydä vähän liikkumassa kaiken tietokoneella istuskelun jälkeen :) 





Karlstad on kyllä kaunis kesäkaupunki :)

Nyt vuorossa huono komedia ja riisikakkuja, nami nami. Huomenna sitten aamusali ja opiskelua auringossa (hope so) koko päivän ajan. Jack meni kavereittensa kanssa tänään olusille, minä oon tyytyväinen että jäin kotiin!Ja huomenna olisi muuten tarkoitus saada essee valmiiksi jotta sunnuntaina on aikaa oikolukea teksti ja sitten voi hengittää syvään pari päivää ennen kuin alkaa tenttiin lukeminen. Mutta yksi askel kerrallaan, nyt vielä täysi keskittyminen esseeseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 23. toukokuuta 2013

New shoesssssss!

Nyt pitää ihan tosissaan etsintäkuuluttaa motivaatio kouluhommiin!! En oo saanut aikaseksi juuri mitään tänään vaikka tänään piti olla tehokas opiskelupäivä?! Koulukirjat on avattuna mutta lukemisesta, saati sitten kirjottamisesta ei tuu yhtään mitään. Ja sunnuntaina pitää esseen olla valmis että tästä laiskuudesta kärsii sitten meikäläisen viikonloppu! Unelmoin vaan siitä kun kaikki nää kouluhommat on palautettu mikä ei auta tätä valmistumisprosessia :D Oon koko ajan stressaantunut, eikä sillä tavalla tehokkaasti stressaantunut ja saan hirveästi aikaan, vaan sressaantunut sellaisella tavalla että en tiedä mistä aloittaa ja olen vaan ihan lamaantunut. Haha. Ei hyvä! Sitäpaitsi miulla on hirvee koti-ikävä ja tartten breikin tästä hurrilasta!!

Tänään tuli muuten mulle tällaiset kaunokaiset postissa..


Yes yes yes! Ja heti oli tottakai päästävä testamaan uusia tossuja :) Ihana värimaailma ja niiiiiiin hyvät jalassa!! Kokokin sattui juuri eikä melkein kohdilleen.


Kävin tänään heti aamulla puntilla. Kauan se kesti, mutta vihdoinkin oon päässyt eroon punttikammostani. Siis siitä että uskallan mennä yksin punttisalille, aikaisemmin olen aina ollut jonkun kanssa joka varmistaa että teen likkeet oikein jne. Minuu vaivas kauheesti alussa teenkö liikkeet oikein, ei se että ei ole seuraa (menen jumppiin aina yksin ja muutenkin seuran kanssa treenaan tosi harvoin). Mutta olen nyt käynyt jo sen verran Jackin kanssa että olen viimein uskaltanut mennä kaikkien isojen miesten joukkoon nostelemaan punttia :) Tänään oli vuorossa rintalihakset ja hauis ja sen jälkeen vielä juoksua.


Lihaskunnon jälkeen juoksin viisi kilometriä noin puoleen tuntiin. Ensimmäisen kilometrin kävelin/hölkkäsin ja sen jälkeen kiihdytin vauhtia tasaiseen tahtiin. Viimeisen kilometrin vauhti olikin jo aika hyvä, sai pulssin ylös ja hien pintaan! Hyvä aamutreeni!! Kotia tullessa olikin aika hyvä nälkä voin kertoa :D




Salilla vierähti aikaa enemmän kuin oli tarkoitus ja loppupäivä menikin YRITTÄESSÄ tehdä kouluhommia..  Nyt edessä iltavuoro töissä joten adios amigos..

Ps. Vähän miun hiukset on taas kasvanut
Pps. Kasvatan muuten otsatukkaa pois
Ppps. Ikävä Suomeaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu tällaista:


Voin kertoa, että on koulu on tällä hetkellä todella syvältä. Tekemistä riittää, mutta motivaatiota ei, mutta jotenkin olisi vain nämä viimeset tehtävät saatava parsittua kasaan ennen deadlinejä jotta pääsisi sitten vihdoin kesäloman viettoon!! Voi että miten mä odotan sitä, ettei ole kouluhommia mietittävänä.. Tiedän kyllä että syksyllä onkin taas ihan kiva kun koulu alkaa. Niinhän se menee, mutta nyt olen kyllä ehdottomasti 3 kuukauden koululoman tarpeessa. Motivaatio on vaan niin lopussa ja loman tarve on jo suuri.
Ja sitä motivaatiota ei juurikaan auta kesän ensimmäiset kunnon helteet. Jotenkin se kirjasto on vaan vaihtunut tähän..


Auringossa on vaan ollut niin ihana kölliä hihi. Mutta myönnettävä on, että ei tuostakaan touhusta pääse oikeesti kunnolla nauttimaan kun taustalla kummittelee koko ajan B-uppsats sekä muut koulujutut. Ne uusintaan menneet tentit meni nyt lävitse ja  loppuviiva tälle lukuvuodelle häämöttää jo.. Mutta on vaan jaksettava painaa nyt täysillä eteenpäin vielä kolmen viikon ajan- sitten saa rentoutua! Motivaatiota tai ei, kouluhommat on vaan tehtävä :)

Olen mä tässä välillä ehtinyt Aidaakin tapaamaan ja me ne nautittiin mansikoista, viinistä ja toistemme seurasta.

 
Oli kyllä aika hullu lauantai-ilta sitä edellisenä viikonloppuna (mikä nyt ei sinäänsä yllätä ottaen huomioon seuran haha). Tanssittiin (hulluteltiin) tanssilattialla oikein hikeen asti. Alkuilta istuttiin tässä yhdessä Jackin kavereitten kanssa jonka jälkeen siirryttiin yökerhon puolelle ilman poikia ja siellä kulutettiin tosiaan tanssilattiaa koko vuoden edestä!


Aina kun minä ja Aida mennään ulos, päätyy se jotenkin kummallisesti mitä erikoisimpiin dancemoveihin. Jos ei minun puolesta niin ainakin Aidan! Mutta niin siinä käy kun ei välitä mitä muut ympärillä miettivät! ;)


Haha niin tanssiminen hiersi pienoiset rakkulat jalkoihini. Kattokaa nyt noita mun koipia. Ei riitä että ne on isot, ja että mulla on epäluonnollisen pitkät varpaat, nyt ne on myös rakkuloiden peittämät. Jack ja sen kaverit äänestivät minun jalat rumimmiksi jaloiksi "never ever". Mie epäilen että Jackin painostuksella oli asiaan vaikutusta mutta se kieltää asian. Tulen kyllä vaatimaan uusinta äänestystä..


Aida oli meillä yötä ja seuraavana aamuna Aida ihaili mun rupisia, kenkien ja tanssin tuhoamia jalkoja ja me syötiin hedelmäsalaatit ja parannettiin maailmaa meidän parvekkeella. Myöhemmin me mentiin syömään Aidan vanhempien luokse, jotka olivat niiiiiiiiiiin herttaisia. Olo oli kuin kotona, Aidan vanhemmat syöttivät meidät ähkyyn ("ota lisää, no ota vielä vähän, vielä vähän mahtuu, kyllä vielä yksi pihvi pala menee") ja pitivät meistä molemmista hyvää huolta. Sain kotia vielä mukaan tuoretta leipää Aidan äidiltä :) Oli kertakaikkiaan todella mukava sunnuntai-ilta Vilic-perheen luona!

Mentiin myöhemmin vielä Aidan kanssa ruuansulattelu kävelylle joka meni suurinpiirtein näin:


Haha oli ehkä yksi pahimmista ähkyistä tämän vuoden puollella!





No kyllä me jokunen kilometrikin saatiin käveltyä rauhalliseen tahtiin ja unelmoitiin kaikista upeista matkakohteista mitä halutaan tulevaisuudessa kokea.

Tämä viikonloppu meni meni rauhallisissa merkeissä opiskellen.( PLÄÄÄÄÄÄÄ) ja jääkiekko katsellen (TUPLA PLÄÄÄÄÄÄÄ!!!!). Lauantai-iltana Jack meni ulos ja mä siirryin illasta parvekkeelle auringonlaskun aikaan ihan vaan olemaan. Ilman kirjaa, ilman musiikkia ihan yksin..



.. Ja jaksoin olla paikallani sen 5 minuuttia ennen kuin tuli levoton olo, otin kännykän esille ja rupesin pyörimään netissä. Mutta yritys oli hyvä?

 Niin tosiaan Suomi hävisi Ruotsia vastaan lauantaina. Ja arvatkaa menikö hermo kun puhelimeen tulvi näitä kuuluisia "Miltä tuntuu?!!" viestejä!! Ja niitä riitti. Ja Jack EI ollut siitä hiljaisimmista päästä.


 Tein pizzan ja toivoin parempaa tuuria Euroviisuihin. Mutta siitäkin tuli floppi. Heräsin seuraavana aamuna ja toivoin et jos me edes se pronssi saatais lohdukkeeksi. Mutta sitäkään ei tullu mitään (vaikka leijonat kyllä hienon pelin pelasivatkin). Joten mun VIIMENEN toivo oli että Ruotsi saisi turpaansa ja pahasti matsissa Sveitsiä vastaan. Ja mites kävi?


I have no words. Tämä on huono vuosi asua Ruotsissa. Kaikkialla tolkutetaan vaan sitä että kun Ruotsi voitti ja  siihen lisätään se että kun SUOMALAISET EI VOITTANU MITÄÄN. Se tuntuu olevan vähintään yhtä tärkeä pointti kuin itse maailman mestaruus, haha. Olen todellakin saanut maistaa omaa lääkettäni vuodelta 2011!! Ihan niin kuin aina sanon, what goes around comes around :D

Salilla on myös tullut ahkeroitua viime aikoina. Yhdessä vaiheessa minua puraisi salikärpänen, nyt on puraissut enemmänkin jumppakärpänen! Hyvä vaan kun ei oo purenut (ainkaan pahemmmin) sohvakärpänen. Sunnuntaina tein muuten yhden hikisimmistä treeneistä pitkiin aikoihin. Pihalla oli todella hiostava keli ja puolentoista tunnin jumppailun jälkeen kaikki oli hiestä märkiä. Jopa ohjaaja sanoi puolessa välissä ett otetaanko ylimääräinen paussi ja haukataan vähän raitista ilmaa ja avataan ovet. Onneksi oli niin huippuohjaaja että kuumuus ei vienyt mennessään motivaatiota :)




Jälkikäteen oli upee voittaja fiilis :) Niin kuin yleensä rankan, mutta hyvän treenin jälkeen! Kauhulla muistelen viime syksyä kun treeni ei luistanut YHTÄÄN. Oli niin pirun voimaton olo koko ajan (olin varmasti ylirasittunut) ja treenin jälkeenkin vaan oli aina entistä nuutuneempi olo ja lopulta urheilu jäi sitten kokonaan pois ja . Varmaan ihan hyvä että jäi, nyt on nimittäin pikkasen erilainen fiilis turheillessa!!

 Tätä minun kuntokuuria on muuten spekuloitu. Sain tässä kuulla alkuviikosta huhun että minä voin todella huonosti. Jep. 

Ai miksi?

Koska mä olen laihtunut.

Siis olen laihtunut koska voin huonosti. Niin huonosti että ruokahalut on vähän niin ja näin.

:D

Eihän näille jutuille voi muuta kuin nauraa!! Mä olen laihtunut koska olen syönyt hyvin ja treenannut säännöllisesti!! Ensinnäkin olen nyt kokoa 36-38 eli ihan normaali naisen kokoinen enkä mikään laiha tikku (ja mikään laiha tikku en edes haluaisi olla), ja toisekseen miten mulle voidaan diagnisoida joku masennus kun mä voin fyysisesti paremmin kuin vuosiin?! Haha. Vuoden alussa en jaksanut tehdä yhtään ainuttakaan "miesten" punnerusta (!!!), kunto oli huono ja ruokavalio vähän niin ja näin ja en ollut tyytyväinen omaan kroppaani. Nykyisin "miesten" punnerruksia menee reilu parikymmentä yhtäkyytiä, kunto on kohentunut huomattavasti, mun ruokavalio on sellainen mistä saan energiaa sen sijaan että se veisi energiaa ja mitä parasta: olen paljon tyytyväisempi itseeni ja voin hyvin omassa kropassani. Eikä tässä edes kaikki, tiedän että mun kroppa voi myös sisältä päin miljoona kertaa paremmin tänään kuin miten se voi tammikuussa. Ja jopa iho on parantunut ruuan laadun parantuessa!


Näyttääkö tämä annos teistä siltä että multa ei löydy ruokahalua?! Valoja päälle! Kaikki ketkää tuntee minua vähääkään tietää miten paljon rakastan ruokaa enkä koskaan siitä luopuisi :D Joten sijaan että tästä kaikesta yritettäisiin vääntämällä vääntää jotain negatiivistä, eikö voitaisi ihan vaan hyväksyä se tosiasia että minä elän terveellisemmin nykyisin kuin ennen? Ja nyt kun ruokavalion on pääpiirteittään kunnossa niin saa herkutellakin hyvällä omalla tunnolla!


Kaikki sai lähtönsä kun joskus lokakuun lopulla juttelin rakkaan ystäväni Sallan kanssa siitä, että en ole tyytyväinen olemukseeni. Halusin päästä eroon hitaasti mutta varmasti tulleista kiloista mutta se oli minulle vaikeata. Salla esitti mulle kontrollikysymyksiä tyyliin "syötkö usein ulkona" ja lopuksi sieltä tuli mulle vastaukseksi se mitä olisi petrattava, nimittäin annoskoot. Salla selitti mulle, että se tuntuu alussa hankalalta mutta kun vaikeasta alusta pääsee yli, se helpottaa. Siitä se ajatus lähti pikkuhiljaa kytemään ja tammikuussa päätin että nyt riittää. Kaikessa hiljaisuudessa ostin ruoka vaa'an ja punnitsin alussa annokseni saadakseni paremman käsityksen siitä miten paljon syön. Alussa projektistani tiesi vain äiti ja isä sekä Jack. Mietin vaan koko ajan Sallan sanoja siitä että kaikki muuttuisi helpommaksi, ne sanat oli jopa post it-lapulla keittiön kaapin ovessa (tätä yksityiskohtaa et muuten tainut Salla sinäkään tietää hihi).


Ja tottahan se oli, alkutuskailujen jälkeen tie muuttui helpommaksi! Viiden kilon kohdilla kerroin Sallalle projektistani ja kiitin neuvoista.  Ilman niitä  kokeilisin varmasti vieläkin kaiken maailman keittokuureja tai pitäisin kroppaa ketoosissa ja tekisin loppupeleissä vain enemmän vain hallaa kropalleni.  Siinä miinus viiden kilon kohdilla vielä jännitti entiseen palaaminen, mutta se onneksi koitui turhaksi peloksi (tai no eihän tietysti tiedä mitä tulevaisuus pitää tullessaan) ja tänään tulokset on vielä paremmat :)

Mie olen oikeasti todella ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut, koska tää tie ei ole ollut ruusuilla tanssimista vaan on vaatinut keskittymistä, suunnittelua, päättäväisyyttä ja ennen kaikkea itsekuria.


Juuri tänään jumpassa mietin miten ennen sivulankku meni vain toinen polvi maassa ja tänään se menee jo tähti-asennossa. Niin sitä vaan hitaasti mutta varmasti vahvistuu.  Noitten kyseenalaisten juttujen lisäksi olen kyllä myös saanut tsemppiä  hirveesti ja siitä lämmin kiitos! :) 

Erityismaininnat ja kiitokset avusta vielä kerran ihanalle Sallalle sekä äidille ja isälle! Isän kanssa viikottain päiviteltiin toisiamme kuntokuurien edistymisistä ja äiti oli muuten vaan hengessä mukana :)

Puss på er, 

ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tehdään tästä hyvä viikko :)