keskiviikko 19. helmikuuta 2014

When in Paris

Haha, täältä tulee vielä Pariisin kuvia! Eihän tästä reissusta olekaan vasta kuin 8kk aikaa, eli ihan sopiva hetki lisäillä tänne näitä kuvia! Mutta haluan että nämä kuvat jäävät tänne talteen, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viimeksi kirjoittelin siis siitä kun oltiin oltu Pariisin yöelämässä viettämässä Sandran syntymäpäivää. Oltiin kotona vasta aamulla, mutta koska seuraavana (tai siis samana) päivänä oli Sandran virallinen syntymäpäivä, mä järjestin meille parvekkeelle shampanja aamupalan. Ulkona oli harmaata ja edellisen yön vähäinen uni tuntui kropassa. Mutta sillä se lähtee millä se on tullukin. Sillä ja kahvilla!



Käveltiin ympäri Pariisia ja istuskeltiin parissakin eri kahvilassa. Käytiin myös ihastelemassa Notre Damea.


Käytiin syömässä ravintolassa, aivan Notre Damen kuppeessa mikä tarkoitti siis turistihintoja. Mutta turistihinnoillakin pasta-ateria lähti noin kymmenellä eurolla! Kierreltiin vielä vähän kaupoilla, käytiin kaupassa ja suunnattiin sitten kohti kämppää. Mua väsytti tossa vaiheessa ihan järkyttävästi ja olin ihan varma että nukkumaan menisin viimeistään yhdeksältä illalla.. Vaan mun matkakumppani oli toista mieltä! Suihkusta tultuani mua odotti pöydällä vodka redbull ja vastaväitteitä ei saanut esittää. Aloitin drinkin ja olin yhä VARMA etten  jaksaisi lähteä ulos, mutta vodkan ja redbullin yhdistelmä on maaginen. Parin drinkin jälkeen oltiin molemmat ihan good to go ;)


Laitettiin hiukset kuntoon, kuunneltiin musiikkia ja otettiin suunnaksi Moulin Rouge ja sen lähistöllä olevat yökerhot. Mä koin myös elämäni ensimmäisen oikean Marilyn Monroe hetken kun astuin tollaisen ritilän päälle ja sieltähän puhaltikin ilmavirta hameen korviin! Sain ympäriltä olevilta ihmisiltä oikein aploodit. Ilmeisesti eivät näe suomalaisia takamuksia kovinkaan usein keskustassa.


Tän jälkeen juteltiin muutamien ihmisten kanssa ja suunnattiin yöklubiin jota meille suositeltiin. Mä marssin suoraan vippijonoon Sandran kanssa, tervehdin pokea ranskaksi sanomatta sen enempää (muutaman drinkin jälkeen olin olevinaan kovinkin hyvä lausumaan) ja me vips, me päästiin pitkän jonon ohitse samantien sisään. Fake it untill you make it!


Sisällä ostettiin pullo shampanjaa. Harvemmin tulee shampanjaa ostettua baarissa, jos pullon ostaa niin kyllä se yleensä ihan vaan joko kuplivaa tai viiniä on. Mutta Pariisissa tuskin tulee hirveän usein juhlittua joten otimme vain parasta!

Tämäkin yö päättyi vasta pilkun tullessa ja kotiin pästyä minä tein meille vielä ruokaa kotia päästyämme! Pariisissa kyllä sai hyvin paljon huomiota miehiltä, siihen pisteeseen saakka että se oli todella rasittavaa. En todellakaan halunnut mitään juttuseuraa muuta kuin ystäväni, mutta en myöskään halunnut olla törkeä. Opin kuitenkin että ystävällisyys tulkitaan flirtiksi ja sillä ei pääse eroon epätoivotusta juttuseurasta. Kokeilimme "emme osaa ranskaa emmekä englantia" taktiikkaa,  mutta sekään ei näitä innokkaita miesehdokkaita lannistanut. Ehdottomasti yksi Pariisin haittapuolista mielestäni, mutta hei, jos teillä on itsetunnon kanssa ongelmia, MENKÄÄ RANSKAAN! ;)

Arjen mietteitä

Heippa kaikille! Mulla oli tässä yhdessä vaiheessa postaus kehitteillä mutta unohdin julkaista sen. Kun nyt kuitenkin omista fiiliksistä ennen harjoittelun alkua tuli kirjoitettua, ajattelin ne tähän julkaista. Eli tässä hiukan toissa viikon fiiliksiä:

" Mä täällä nautin viimeisestä normaalista viikosta, sillä ensi viikolla alkaa aika tiukka parin kuukauden jakso jota en odota innolla.. Nimittäin mulla alkaa ensi viikolla harjoittelu (mulla ei ole ollut harjoittelua puoleentoista vuoteen!!) ja tämä harjoittelu ei ole mikä tahansa harjoittelu vaan VIIMEINEN HARJOITTELU!! Olen stressanut tän harjoittelun takia jo etukäteen ihan hirveesti, joten voi vaan kuvitella mitä herkkua seuraavat 2 kk tulee olemaan.. Ensimmäistä kertaa nimittäin tulen työskentelemään opettajana (ilmatteeksi of course..) joten suunnitelua ja vastuuta tuntuu olevan jo nyt vähän liikaa minun harteille ja harjoittelu ei ole vielä edes alkanut. Uudet oppilaat ja uudet haasteet, ainoastaan yksi luokka on ennestään tuttu. Tämän lisäksi mulla on vastuu alueena yksi täysin uusi aine sekä pieni paine oikeasti tehdä hyvää työtä, koska tää harjoittelu on se, mistä saadaan mahdolliset suositukset tulevaisuuden varalle sekä ja tämä on myöskin ensimmäinen (ja viimeinen) harjoittelu joka arvostellaan hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ja niitä papereita pitäisi sitten näyttää tulevaisuudessa töitä hakiessa.. Ja ei pidä unohtaa että onhan meillä myös yliopistolle muutama ihana essee siinä sivussa kirjoitettava ;) Olen yrittänyt omaksua sellaiseen asenteen, että teen parhaani meni syteen tai saveen! Enempää en voi itseltäni vaatia. Tämän lisäksi iki-ihanan VOC/MCT:n tulokset tuli takaisin ja mä sain TAAS hylätyn!! Milloinkohan mä tän tentin oikein pääsisin lävitse haha!!
Näen jo nyt sieluni silmin sen hetken kun mulla on harjoittelun viimeinen päivä ja tää stressi ja jännitys laukeaa ja paino tippuu harteilta. Arvatkaa että silloin korkkaan shampanja pullon heti kotia päästyäni!! Ja silloin onkin jo sitten kevät ja kesä lähestyy kovaa tahtia! Ah, miten upean mahtavan stressireaktion mä olenkin kehittänyt itselleni tosta harjoittelusta ja kaikista kouluhommista. Koulutus lähestyy loppuaan ja oon kauhulla odottanut juuri nimenomaan tätä kevätlukukautta koska yritän opiskella 30 pisteen sijaan 45 ja koska olen tiennyt että tämä harjoittelu on edessä. Koska aikataulu on aika tiukka, en aio ottaa liikaa paineita tuosta ylimääräisestä 15 pisteestä. Jos se onnistuu niin se onnistuu, jos ei riitä aika niin sitten se ei riitä ja siinä tapauksessa valmistuminen siirtyy parilla kuukaudella eteenpäin ja se on ihan fine. "Normaalisti" valmistuisin siis kesällä 2015 koska meidän yliopistolla menee huonosti niitä kursseja joita tarvitsen, mutta yritän valmistautua jo keväällä 2015 opiskelemalla tänä helmikuussa 15 pisteen edestä toisella yliopistolla :)  Mikäli siinä onnistun niin ei olisikaan enää kuin 15 pistettä jäljellä valmistumiseen ja ne pystyn hoitamaan Australiasta käsin! Se olisi kyllä mahtava,a mutta katsotaan antaako Karlstadin yliopiston aikataulu minkä verran periksi keskittyä myös toisen yliopiston opintoihin. Mutta opparin kirjoittaminen "siinä sivussa" ei ole ihan mitään helppoa hommaa!! Niin ja opparista puheen ollen, olen vihdoin sen ensimmäisen opparini palauttanut ja odotan siitä kuumeisesti nyt tietoa siitä onko se mennyt lävitse vai ei! Täällä kuuluu siis koulutukseen kahden opparin kirjoittaminen.

No niin, nyt on taas stressihöyryjä päästelty teksin muodossa.. Toinen muoto missä on päästelty stressihöyryjä on TREENAUS!! Motivaatio on ollut kadoksissa marraskuunlta lähtien mutta nyt se on tullut takaisin!! Vaikka salilla olen käynytkin motivaation ollessa vähän niin ja näin, voin kertoa että on aivan eri asia treenata kun motivaatio on kohdillaan. On ihan eri tehokkuus ja päättäväisyys treenissä. Ja mikä parasta.. Se nautinto. Mulla oikeasti tulee salilla monestikin onnellinen olo ja tunnen kuinka nautin siitä mitä teen. Tällainen treenin älytön huuma ei ole kestävää (sen opin viime vuonna) joten nyt otan kyllä kaiken irti tästä innosta! Ja huomaa kropassakin eron joulukuulta kun on käynyt salilla ahkerasti. "

Sellaisia ajatuksia oli siis vielä reilu viikko sitten. Nyt on joo toinen harjoitteluviikko menossa ja se on lähtenyt hienosti käyntiin! Uudet oppilaat (mulla on ainoastaan yksi luokka joka mulla on ollut aiemmin) on tavattu ja olen heihin jo jonkin verran tutustunut. Tämä koulutus antaa mulle valtuudet työskennellä myöskin lukiossa, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä että yläaste on enemmän se mun juttu. Tiedän, että se on monien mielestä se pahin mahdollinen, mutta mä viihdyn nuorten kanssa. Saan opettaa vaikeampia asioita kuin ala-asteella ja  olla mukana laajentamassa nuorten ajatusmaailmaa. Samalla musta tuntuu siltä, että mun persoonallisuus sopii yläasteelle. Nuoret ymmärtää minua ja minun huumorintajua ja monella tapaa minä ymmärrän niitä. Mietin omia teiniaikojani kauhulla ja tiedän yläasteen opettajana työskenteleminen tarjoaa myös paljon vastatuulta, mutta viihdyn harjoittelupaikassani niin mahdottoman hyvin, että pystyn näkemään itseni työskentelemässä nuorten kanssa myös tulevaisuudessa. Jokainen päivä on erilainen ja siitä mä tykkään. Olen huomannut että vaikka monesti tuntuu siltä että ei saa sitä arvostusta mitä ansaitsisi, yhtä monesti ne pienet (ja isot) positiiviset kommentit pelastavat koko päivän. Kun esimerkiksi muutamat nuoret tulivat mulle perjantaina sanomaan, että heidän mielestä mä olen tosi hyvä opettaja ja heistä olisi siistiä jos voisin saada työpaikan juuri heidän koulussaan, voin luvata että se teki koko mun viikonlopusta mahtavan. Tai kun eräs oppilas sanoi että mun seurassa on turvallinen ilmapiiri puhua kaikesta, antoi sekin mulle niin käsittömättömän paljon mielihyvää. Tulevaisuus näyttää mihin ammattiin mä sitten päädyn (mulla on aika hyvä CV jonka perusteella voin lähteä esim esimiestehtäviä hakemaan ja esimiehenäkin viihdyin hyvin 4 vuoden ajan) mutta ainakin varmaa on se, että mulla tulee olemaan hyvä viimeinen harjoittelu.

Ennen harjoittelua myös treenaaminen luisti hyvin, samaa ei voi sanoa viimeisestä kahdesta viikosta. harjoittelun suunnittelu sekä tämä opettajana "työskentely" (lue ilmaiseksi raataminen) vei kaikki mehut pois. Olen aivan puhki joka ilta kotia tultuani ja ei ole ollut toivoakaan, että olisin jaksanut mennä treenaamaan. Se on harmi koska treenaaminen saa mut voimaan hyvin. Toivon että kun harjoittelua on kestänyt parisen viikkoa, rupeaa energiaa ja aikaa riittämään muuhunkin kuin oppituntien suunnitteluun ja pitämiseen. Treenikertoja tuli hurjat 2 viime viikolla ja epäterveellistä ruokaa tuli syötyä aivan liikaa.. Viime viikonloppu oli suunniteltu treenausviikonlopuksi, mutta perjantai-ilta muuttuikin baarireissuksi ja näin ollen lauantai krapulapäiväksi. Lauantaina söin aamupalaksi pizzan, välipalaksi sipsejä ja iltapalaksi dippasin kanaa. Aika hyvä 4 000 kcal setti yhdelle päivälle haha. Podin aivan jäätävää (mättö)krapulaa. Olen ruvennut ihan tosissani pohtimaan alkoholin pois jättämistä joksikin aikaa. Mulla menee treenit yleensä monelta päivältä joko pois tai ne on todella huonoja treenejä, mulla on hirveen heikko olo sekä fyysisesti SEKÄ henkisesti. Tää henkinen puoli on uusi juttu jonka olen huomannut, mä en voi hyvin krapulassa (no kukapa toisaalta voi hyvin darrassa haha). Morkkikset on varmasti jokainen joskus käynyt lävitse kun on tullut mokattua, mutta mulle tulee krapulassa ahdistus ihan täysin ilman mitään syytä :D Viimeiset 2 krapulaa olen vaan miettinyt että pitäisiköhän vaan jättää toi alkoholi muille.. Ainakin siihen asti kunnes terassikausi alkaa! Ja sitten se krapula unohtuu ja taas mennään.. Harvemmin kyllä enää nykyisin tulee ulkona käytyä. Sunnuntaina sitten krapula oli poissa (mikä on epätavallista koska mulla krapula kestää yleensä kaksi päivää) olo olikin tämä:


Nukuin 12h ja kun heräsin olo oli levännyt,ahdistus oli poissa, kävin treenaamassa oikein kunnon hikitreenin (vieläkin on jalat hellinä), siivosin kämpän, olo oli energinen ja hyvä ja söin terveellisesti koko päivän. Koko päivä ei pitänyt sisällään mitään erikoista, mutta oli vaan niin hyvä olla. Iltapäivästä pelattiin Jackin kanssa Raymania Xboxilla ja oli niin rentoutunut ja ihana oli.

Viime viikonloppuna oli vaan niin selkee tuo ero. Mikä saa minut voimaan hyvin ja mikä huonosti? Ja vaikka nämä ajatukset pyörivät mielessä, voi vitsit että on hauskaa silloin tällöin lähteä ulos ja unohtaa kaikki velvoitteet ja pitää vaan hauskaa kavereitten kanssa!!

Tänään mulla on vähän väsynyt fiilis harjoittelussa, koska toissapäivänä meillä oli muutama kehityskeskustelu illalla ja eilen illalla vielä vanhempainilta, joten mun päivät on ollut tällä viikolla 12-13 tuntisia. Tänään olen kuitenkin kotona puolen viiden aikoihin ja ajattelin yrittää sinne salille raahautua vaikka kuinka väsyttäisi. Tiedän että viikonloppuna ei taas tule treenattua koska mulla on töitä koko viikonloppu joten jos yrittäisi tänään, huomenna ja perjantaina saada jotain aikaiseksi. Ensi viikolla meillä on koulussa hiihtoloma, mikä tarkoittaa mulle töitä ensin lauantai ja sunnuntai normaalisti, ja sen jälkeen ma-pe joka aamu 8-11 ja tämän jälkeen esseen kirjoitusta. Ensiviikolla on kuitenkin huomattavasti rennompi meininki ja tiedän että aikaa ja energiaa treenauksellekin tulee taas löytymään :) 

Sellaisia mietteitä harjoittelusta. 

Ihanaa viikkoa teille kaikille! :)

Ps. Oppari tuli hyväksyttänä takaisin :)