sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Badminton professionals

Ja niin se tämäkin viikko hurahti ohitse hirveätä vauhtia. Sunnuntai-ilta ja huomenna takaisin harjoitteluun. Mulla on ensiviikolla paljon tekemistä ja aloitan omia projekteja parin eri luokan kanssa. Pikkasen oikei aika paljonkin meinaa taas stressi nostaa päätään, mutta pitää yrittää pitää pytty viileänä. Tänään olen jokatapauksessa nautiskellut viimeisestä vapaa-illasta yhdistämällä rentoilun sekä vähän treeniä. Eilen en tehnyt mitään muuta kuin kattelin tellua ja luin kirjaa koko päivän ja tuli ihan tarpeeseen kunnon löhöpäivä. Ja söin ihan hirveitä määriä.. Tajusin tossa just että kesä on oikeastikin kohta täällä eli nyt sitten kaikki töpinäksi jos haluatte kesään mennessä yrittää kroppaa muokata. Mä syön nyt paremmin kuin esim joulukuussa, mutta silti liian usein tulee tällasia ihme parin päivän supermättö kausia jotka tekee hyvää tuhoa edellisen päivien ponnisteluille. Joten sanon kuten kaikki naiset, aloitan huomenna.. Haha.

Tänään oli tarkoitus mennä aamulla jumppaan, ihan niin kuin eilenkin kröhöm, mutta yksinkertaisesti teki enemmän mieli nauttia vaan sunnuntai-aamusta ihan kotosalla joten näin tein. Mun päivän asu näytti aina kello kolmeen asti tältä..

Ihanaa kun olen viime viikolla pyykännyt kotona kaikki viltit ja ison pinon vaatteita. Olen myös ostanut meille kotiin  tulppaaneita, sekä valkoisia että liloja jotta kukkia olisi makkarissa että olohuoneessa. Vaihdoin muuten niitten paikkoja näitten kuvien ottamisen hetkellä jos ihmetyttää miksi tulppaanit vaihtoivat väriä näitten kahden kuvan välillä haha. Join aamulla pari kuppia kahvia, tein hyvän JA ISON munakkaan itselleni aamupalaksi ja nautiskelin parhaani mukaan rauhallisesta aamupäivästä. Tässä taas vierähtää hyvä tovi ennen kuin olen seuraavan kerran vapaalla. 12 päivää tarkalleen ottaen. Olen siis viikonloppuna töissä, mutta en onneksi täyttä päivää. Aloitan vasta kello 11 aamulla ja lopetan jo neljältä eli saan kuitenkin aamulla rauhassa nukkua univelkoja pois.

Olen nyt viimeiset pari päivää intoillut mun matkasta. Ihan hyvä välillä intoilla eikä miettiä sitä miten kova ikävä mulle tulee omia rutiineja, omaa salia, kotia jne.. Nyt on siis taas sellainen hetki että matkakuume nousee. Juttelin mun Uusi-Seelantilaisen kaverin Jayn kanssa reissusta eilen illalla ennen nukkumaan menoa.



Haha. Jayta on kyllä ikävä. Sillä miehellä ei mene sormi suuhun vaan aina löytyy kyllä hyvää kommenttia. Tulee olemaan mahtavaa nähdä Jay ensimmäistä kertaa 5 vuoteen ja tavata vihdoin myös Jayn poika ensimmäistä kertaa. Lapsista puheen ollen, paras ystäväni sai lapsen muutama päivä sitten. En voi kyllä sanoin kuvailla sitä hetkeä kun lapsukaisen ensimmäistä kertaa Skypen välityksellä näin. Oli siinä kyllä silmäkulmissa pyyhkimistä. Okei, poskilla... Okei itkin kuin vesiputous. IHANA NYYTTI.

Tänään käytiin iltapäivästä Ulrikan kanssa pelaamassa sulkapalloa ja voi että oli kivaa. Todella hyvää vaihtelua treenaamiseen. Hikistä puuhaa mutta samalla todella hauskaa. Tunti vartti me pelattiin ja sen jälkeen vielä kävin puntilla hiukan käsitreeniä tekemässä ja sen jälkeen käveltiin räntämyrskyssä kotia. Aiotaan Ulrikan kanssa ruveta pelaamaan noin kerran viikossa ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

Ei me ihan ammattilaisista menty, mutta tuossa lajissa tulee hyvin liikuttua mikä tärkeintä, tuo on todella kiva laji. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan uusia lajeja tai kauan sitten unohdettuja urheilumuotoja. Itse innostuin uudesta liikuntamuodosta ja nyt en malta taas odottaa huomisen treenejä vaikka ihan perus jumppailua onkin edessä, haha. Näistä jumpista keskustellaan muuten aina kovasti ja hirvittävän monissa fitness blogeissa jumppia mollataan enemmän tai vähemmän. Sanotaan että jumppia on hyvä tehdä liikunnan ilon vuoksi mutta ei niillä juurikaan tuloksia saada. KRÖHÖM. Saanko olla eri mieltä.. Voin kertoa että vaikka PowerStepin kun vedän niin saan poltettua sitä rasvaa sekä muokattua kroppaa tehokkaasti. Tottakai isommilla painoilla ja lyhyemmillä toistoilla salinpuolella saa tuloksia tehokkaammin jos haluaa lihaksia kasvattaa, mutta kyllä mun viikottaiseen urheiluun kuuluu erilaiset jumpat yhdistettynä puntilla käymiseen. Ja kun esim Bodypumpin vedän niin mä lataan sinne tangolle sen verran niitä painoja että viimeiset toistot nippa nappa menee- jos edes menee. Ja lihakset tykkää hyvää. Joten kyllä se ihan asenteestakin on kiinni että minkä verran jumpista saa tehoa. Mulla yksi kaveri joka käy pelkistään jumpissa ja sen kroppa on kyllä sellasessa kunnossa että ei tartte epäillä jumppien tehoja. Ja kun Grit Plyossa kävin niin puolen tunnin jälkeen mulla oli verenmaku suussa ja oksennus ei ollut kaukana. Ja mä käyn säännöllisesti salilla ja ihan surkea kunto mulla ei enää ole. Kun ohjaaja sanoo et nyt hypätään ne painot käsissä niin mähän kans ponnistan ja annan kaikkeni, ja kun ohjaaja sanoo et kyykkäätte alas niin mulla on perse lattiassa. Tehokkuus on myös siis itsestään kiinni eikä siitä että mitä tekee. Mutta jumppapirkkojenkin on hyvä niitä jumppia vaihdella ja miettiä mitä eri lihaksia missäkin jumpassa treenataan, koska lihakset tarttee lepoa. Sitten jumppien päälle pikkasen salia ja jo rupeaa kroppa muokkaantumaan. :)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

 PUSSS

PS. Oppari tuli kirkkaasti hyväksyttynä takaisin

PPS. NYT HITSIT PITÄIS SILLE  LEONARDOLLE VIHDOIN SE OSKARI SAADA:)


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Dream big and make it happen

PHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUH!!

Eilen oli ensimmäinen vapaa päivä yhteentoista päivään! Torstaina käytiin Jackin, Noran, Robertin ja Ulrikan kanssa muutamalla olusella ja ulkona syömässä (juuri kun olin täällä pohdiskellut alkoholin vaikutuksia haha).

On se toi mun mies Jack kyllä vaan niin hyvä aina poseeraamaan kuvissa... Ainuat kerrat kun Jack oikeastaan on suostunut kuviin on sillon kun mun porukat on täällä käymässä ja ne haluaa ottaa kuvia ja Jack ei halua olla epäkohtelias joten se yrittää epätoivoisesti "poseerata". Vähän samaan tapaan kuin Chandler Friendeissä haha.

Eilen olin siis heikommassa hapessa ja vannonut taas etten koskaan enää ota yhtään ainutta olutta, mutta eiköhän sitä tule taas mieli muutettua kun menee jokunen viikko. Tänään ja eilen mä olen miettinyt todella paljon Australiaan lähtöä. Tuntuu kuin vasta vähän aikaa sitten lähtöön oli lähemmäs vuosi (aloin suunnittelemaan tätä lokakuussa ja lähtö on elokuussa) ja nyt yhtäkkiä lähtöön onkin enää "vain" 5 kuukautta. Reilusti on siis toisaalta aikaa, mutta toisaalta taas tiedän että kevät ja kesä vaan hurahtaa ohitse ja elokuun ensimmäisinä päivinä pitäisi jo lähteä. Harjoittelu kun loppuu, ei olekaan enää kuin 3,5 kuukautta aikaa. Ja ehdottomasti alkaa hermostuttamaan ja kyseenalaistan kaiken. MITÄ MÄ OIKEIN OLEN TEKEMÄSSÄ?? Vaikka toisaalta olen mahdottoman innoissani, tuntuu aika hullulta jättää kaikki tuttu ja turvallinen ja lähteä toiselle puolelle maapalloa YKSIN. Tunne olisi varmasti kovinkin erilainen mikäli Jack matkustaisi mun kanssa, mutta jätän kirjaimellisesti KAIKEN tutun ja turvallisen taakseni ja hyppään uuteen seikkailuun. Tässä parin kuukauden aikana on ehtinyt miettiä kaikenlaista, mutta missään vaiheessa mulle ei ole ollut epäselvää se, että lähdenkö vai en. Vaikka kuinka vaikeaa itse lähtö olisi, niin minä lähden. Kuka on koskaan väittänyt että muutos olisi aina helppoa? Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ei ole aina helppoa, mutta elämä olisi kovin tylsää jos ei kokisi uusia, jännittäviä asioita.

Mä olen unelmoinut kauan siitä, että saisin kokeilla asumista Euroopan ulkopuolella (joko USA: ssa tai Australiassa), mutta olen odottanut sitä täydellistä hetkeä.. Kunnen ymmärsin että sitä täydellistä hetkeä ei koskaan tule vaan pitää laittaa töpinäksi. Kun oli parikymppinen, mua ei kiinnostanut matkailu. Silloin olisi toki ollut mahdollisuudet matkustella enemmänkin, mutta minkäs teet kun se ei mua kiinnostanut. Mä olin onnellinen Suomessa, matkustin lämpimiin maihin erinäisille rantalomille ja se riitti minulle maailman näkemiseksi.

Kun tapasin Jackin mun elämä tuntui mahtavalta ja Ruotsista tuli mun seikkailu. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen mä muutin Ruotsiin, Göteboriin. Irtisanoin itseni töistä, möin huonekaluni, pakkasin laukkuni ja lähdin. Ja mä olin tosi onnellinen suurimman osan ajasta. Toisaalta muistelen mun ja Jackin alkuaikoja  kaiholla, toisaalta taas meidän suhteen alkuaikaan sijoittuu myös kaikki meidän parisuhteen draama.

Sillon oli molemmilla vielä vähän hakemista ja onnistuttiin kyllä kummatkin loukkaamaan toisiamme, etsittiin rajoja, opeteltiin riitelemään loukkaamatta toista, opeteltiin asumaan yhdessä, opeteltiin laittamaan toisen tunteet etusijalle ja opeteltiin tuntemaan sekä toisiamme että omia persoonallisuuksiamme, niitä heikkouksia ja vahvoja puolia. Ja oltiin pirun rakastuneita. Lopputuloksena meillä on parisuhde jossa molemmat kunnioittaa toisiaan suuresti ja meidän elämä on hyvin rauhallista. Meillä ei ole ollut vuosikausiin mitään suurempaa draamaa. Ongelmia ja kriisejä on ollut, mutta niihin ei enää liity mitään suurempaa draamaa. Lähinnä arki tullut kuvioihin ja sekin vaatii oman tsemppaamisensa jotta parisuhde pysyy hyvänä. Ja vieläkin opetellaan montaa erinäista asiaa. Opetellaan puhumaan avoimemmin, jopa niistä vaikeista asioista ja tunteista, ja opetellaan huomioimaan toista paremmin arjessa. Nyt mä eksyn tässä aiheessa hiukan, mutta pointti oli se, että mä olen oikeastaan koko ajan toteuttanut niitä omia unelmiani, ero on oikeastaan se että mulle on tullut uusia unelmia. Jokunen vuosi sitten unelma oli muuttaa Ruotsiin ja oppia Ruotsin kieli, päästä opiskelemaan yliopistoon, ja nyt nähdä enemmän maailmaa. Ja mulla onneksi sellainen mies, joka ei kyseenalaista minun unelmia, ihan niin kuin minä en kyseenalaista hänen unelmiaan.

Nyt sitten tämä pallo on laitettu vierimään, ja mä matkustan toiselle puolelle maailmaa tänä kesänä. Ensimmäistä kertaa lennän niin kauas. Nyt olen ruvennut oikeasti tätä reissua jo pikkuhiljaa suunnittelemaan. Suunnittelemaan hiukan mitä haluaisin kokea ja nähdä, ja en voi muuta sanoa kuin että mä tulen kokemaan kertakaikkiaan ihmeellisiä asioita ja paikkoja joista olen aiemmin vain voinut unelmoida.

No ensinnäkin kaupunki jossa tulen elämään, ja sen läheisyydessä löytyvät paikat. Kaikki ne rannat, kaupungit, kaikki ne ainutlaatuiset kokemukset jotka on edessä päin..

Upeat patikointi reitit
Hihi... Byron Bay
Villien delfiinien ruokkimen Brisbanessa
Story Bridgen päälle kapuaminen Brisbanessa
Melbourne
Sydney
Australia tulee olemaan täynnä uusia kokemuksia kaiken sen arjen lisäksi! En halua suunnitella liikaa reissua vaan olla tuulen vietävänä, mutta tiettyjä asioita tiedän että haluan ehdottomasti kokea ja yllä ne mitkä tulevat varmasti tapahtumaan. Tämän lisäksi mulla on edessä reissu Uuuteen-Seelantiin.

Tasan tarkalleen tänne olisi tarkoitus patikoida Uudessa-Seelannissa, kuva on Queenstowin lähistöltä ja sinne olen menossa. Aika mieletöntä. Sitä ei varmaan usko ennen kuin itse seisoo tuolla. I'LL BE THERE IN A FEW MONTHS..

No ihan niin kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi kokemusta puolelle vuodelle, on mulla suunnitteilla pari muuta kohdetta.. Nimittäin ajattelin matkustaa samalla reissulla, ennen Australiaan saapumista, erääseen jännittävään maahan...

Eli ensin matkustan Kiinaan pidennetylle viikonlopulle ja vietän siis muutaman päivän pienessä, noin 7 miljoonan ihmisen asuttamassa, kaupungissa Kiinassa.. Missäs muualla siis kuin Hong Kongissa.


Mä tunnen yhden kiinalaisen tytön joka on asunut täällä Karlstadissa jokunen vuosi sitten. Kimberly on jo innoissaan näyttämässä minulle Hong Kongia ja Kiinan kulttuuria. Hong Kong on niin valtavan suuri paikka, että en tiedä uskaltaisinko, tai haluaisinko, siellä yksin seikkailla mutta ystävän kanssa ei tarvitse itse huolehtia siitä missä sitä ollaan ja löytää taatusti takaisin kämpille. Haha. HK on nimittäin sen verran suuri paikka että siellä ei viikonlopun aikana ehdi kyllä oppimaan ollenkaan missä päin mikäkin sijaitsee. Mahtavaa saada myös paikallinen opas joka tietää ja tuntee kaupungin läpikotaisin ja aikaa ei siis tuhlaannu paikkojen etsimiseen.

No sitten päästäänkin viimeiseen matka kohteeseen.. Tämä viimeinen kohde on tosin vielä vaan haave ja saa nähdä sitten paikan päällä ollessa mikäli aika ja rahat riittäisi pieneen reissuun Australiassa oleskellessani. Ja löytyykö hyvää matkaseuraa luonnollisestikin. Mutta tämä ajatus ei ole missään nimessä mahdoton, mutta sen näkee sitten vasta paikan päällä järjestyykö tämä..

FIJIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII. Olen miettinyt tota viime aikoina ja tullut siihen lopputulokseen, että Fiji todennäköisesti on once in a lifetime kokemus. Ja aion ehdottomasti yrittää saada ton järjestettyä ja lentää Fijille pienelle minilomalle. Brisbanesta kun lennot eivät maksa hirveitä summia eikä lentoaikakaan ole kuin se 4h. Fijin reissu tulee olemaan jotain mitä ehdottomasti aion yrittää järjestää mutta sitä en voi etukäteen varata vaan näkee sitten paikan päällä toteutuuko tämä vai ei.

Hullulta tuntuu että ylläoleviin kohteisiin pääsee käymään tänä vuonna. Australia, Kiina ja Uusi-Seelanti ainakin. Ihan mieletöntä, edessäni on varmasti elämäni mahtavin ja kokemusrikkain reissu. Ymmärrätte varmaan nyt, että vaikka vähän pelottaakin ja joutuu ottamaan riskejä niin en missään vaiheessa tule tätä reissua perumaan....

Unelmat on tehty toteuttavaksi.

PUSS