torstai 28. elokuuta 2014

Welcome to my city

Välillä pitää nipistää itseään. Asunko oikeasti täällä? Alla kuvia viime viikon lounaasta Madden kanssa, enjoy!



 


Sydneyn keskustaa. Mahdottoman upeat maisemat lounastaa!! 

Terveiset kaikille täältä Down Underista, elämä hymyilee ja minä voin hyvin. Täällä on jo perjantai iltapäivä ja minä olen menossa illalla ulos parin kaverin kanssa Sydneyn yöhön, joka taatusti ei tule olemaan pettymys. Illalla siis ykköset päälle, jotta pääsee vähän hienompiinkin paikkoihin sisälle. Love it!


Puss på er!!

Ps. Huomaathan myös alla olevan postauksen!

My first weekend in Australia

Terveiset kaikille maailman toiselta puolelta!!!

Tuntuu aivan uskomattomalta oikeasti olla täällä perillä!!! VIHDOIN!!! Johan tätä tänne pääsyä onkin tullu odotettua. Olen ollut nyt perillä aika tarkalleen 2 viikkoa, jet lag on vihdoin selätetty ja elämä on lähtenyt täällä pikku hiljaa käyntiin. Tai pikku hiljaa ja pikku hiljaa.. Aika rytinällä tämä elämä on lähtenyt täällä käyntiin!!! Mulla on jo tässä vaiheessa varmaan tuhat kuvaa, tuhat tunnetta ja tuhat tapahtumaa kerrottavana, mutta aloitan nyt ihan alusta eli matkasta tänne ja ensimmäisistä hetkistä Australiassa. Haluan kuitenkin nekin kuvat ja hetket tänne tallettaa. Nää ensimmäiset kuvat nyt on vähän mitä on, parempia kuvia on tulossa myöhemmin, etenkin ympäristöstä koska täällä on vaan niin käsittömättömän kaunista.

Eli tasan kaksi viikkoa sitten minun vanhemmat ajoivat minut Helsinki Vantaan lentokentälle pikku laukkujeni kanssa (kröhöm) jolloin matka käynnistyi virallisesti. Alkumatka meni vielä aika leppoisasti, loppumatkasta kävi jo vähän jännittämään.

 Siinä vaiheessa kun rupesi lentokenttä lähestymään rupesi ottamaan vähän mahanpohjasta ja piti ottaa pari kertaa syvään henkeä. Tässä vaiheessa ehkä rupesi oikeasti ymmärtämään että nyt oikeesti sitten mennään.. Ja siinä vaiheessa kun lentokentälle saavuin, olikin jo aikamoinen tunteiden sekamelska käynnissä, päällimäisenä tunteena kuitenkin innostus ja jännitys.

Haikeeta sanoa heippa!
Äiti rutisti niin kovaa että silmälasit meni ihan vinoon.


 Kun olin turvatarkastuksista päässyt lävitse. ostin lasillisen punkkua (joka maksoi muuten 11 euroa.....) ja pysähdyin hengittämään ja nauttimaan siitä että seikkailu oli alkanut!!!! Ja vaikka luonnollisestikin haikea on sanoa heippa mahdollisesti jopa vuodeksi, oli kuitenkin päällimmäinen tunne innostus!!! Vihdoin matka oli alkanut ja tiesin että reilun vuorokauden sisällä olen jo perillä!!
Boarding.. Tässä vaiheessa viimeiset puhelut siskolle, ja ei kun lentokoneeseen!!


Ennen kuin lento alkoi olin tosin tyytyväinen siitä että mulla oli Finnairin lento, mutta se oli niin suuri pettymys. Vanha rotisko kone jossa jalkotilaa ei juurikaan ollut. Kiva oli 12h istua polvet kurkussa ja tossa "telkkarissa" ei ollut kuin pari vanhaa leffaa valittavana. Ruoka oli ihan ok, kyllä sillä maha aika täyteen tuli. Mutta tärkeintä tietysti että perille pääsin turvallisesti!
Singapore koneesta käsin.
Singaporen kenttä on suuri, mutta niin yksinkertainen. Oli todella helppo löytää oma portti ja siinä ei edes kestänyt kauan. Odotteluajalla oli muuten ihanaa vähän siistiytyä. Pestä hampaat, harjata hiukset ja vaihtaa t-paita. Suosittelen lämpimästi nimenomaan hammasharjan pakkausta käsimatkatavaroihin jos on pitkään matkustamassa. Singaporesta mulla oli suora lento Sydneyhin ja tuntui oudolta, että vaikka oli jo matkustanut niin kauan, oli vielä 10 h aikaa ennen kuin oikeasti matkustaminen loppuisi.

Boarding to Sydney..



British Airways oli Finnairin jälkeen upea kokemus ja suosittelen sitä lämpimästi pitkille lennoille. Ruoka oli hyvää ja sillä tuli maha täyteen ja parasta kaikessa oli se että jalkatilaa oli riittävästi, penkit oli mukavia ja leffavalikoima oli enemmän kuin riittävä (ja tarjolla oli vieläpä sellaisia leffoja mitkä ovat juuri olleet leffateatterissa). Sydneyhin kone laskeutui ajallaan kello viisi aamulla paikallista aikaa. Arvaatteko miten leveä mun hymy oli kun pyörät kosketti maata?!?! En tällä vikalla lennolla nukkunut kuin ehkä sen kaksi tuntia ja rytmi oli aivan sekaisin, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Olin vihdoin ihan oikeasti perillä.


Tullit menivät hyvin ja rajojen sisäpuolelle pääsin helposti. Virkailija oli enemmän kiinnostunut mun nahkatakista kuin Australiassa oleskelusta, haha. Matkalaukkukin tuli perille yhtä aikaa ja kaiken kaikkiaan todella sujuvasti meni koko matka tänne Ausseihin. Karen (elikkä "pomoni") oli minua kentällä vastassa ja olin liian innoissani jännittäkseni hänen tapaamista.

No mikä oli sitten ensimmäinen asia mitä tein Australiassa?






Menin rantaa ihastelemaan. Vaikea kuvailla tunnetta kun saavuin tuohon rannalle. En tiedä miksi olen ajatellut, että tuo minun nykyinen kotirantani (kestää alle 5 minuuttia kävellä) olisi jotenkin pieni. Se ei tosiaan sitä ole. Ja se on upea. Siellä me istuskeltiin Karenin kanssa ja minä olin aika lailla sanaton. Oli vaan jotenkin niin uskomaton tunne oikeasti olla perillä ja kuulla aaltojen kohina. Rannalta me jatkettiin matkaa minun uuteen kotiin ja herätettiin lapset. Sain molemmilta lapsilta lämpimän ja pitkän halauksen. Ei mitään ujoja lapsia. Sekä Karen, että Sean lähtivät aamulla töihin ja minä jäin yksin talolle tarkoituksenani nukkua hetki. Olin muuten aivan järkyttynyt siitä miten kylmä tässä talossa on!!! Olen kuullut aikaisemminkin, että Australiaan pitää ottaa villasukat mukaan koska asunnot ja talot ovat talvisin jääkylmiä, mutta en olisi ikinä uskonut miten kylmä voi sisätiloissa olla. BRRRR! Joten kun jäin yksin taloon, tein Karenin ehdotuksen mukaisesti itselleni kylvyn ja rentouduin hetken kylvyssä kaikesta matkustamisesta (ja sulin jääpalikasta takaisin pehmeämpään muotoon). Sen jälkeen purin laukut ja ajattelin käydä nukkumaan hetkeksi..
Mun huone. 
The view from my room.
Vaan arvatkaa vaan maltinko nukkua?!

En tosiaankaan, vaan kävelin sen sijaan rannalle nättejä surffipoikia tiirailemaan ja nauttimaan aamukahvista. Kahvittelu Australiassa on muuten taitolaji. Tämä on erikoiskahvien rakastajien taivas ja "tavan kahvia" (niin kuin me Suomessa ollaan totuttu se saamaan) ei ole. Kahvinmyyjille on koulutukset ja kahvilistat ovat pitkiä. "Just a regular cup of coffee" ilmaisu ei toimi. Myöhemmin olen oppinut että "double shot flat white" on aika lähellä maito kahvia.  Heti huomasin myös kuinka ihmiset on täällä niin avoimia ja ystävällisiä. Maan tapaan kuuluu myös aina kysyä "how are you" tervehtiessä vaikka siihen ei oikeaa vastausta halutakaan. Takaisin kuuluu vain sanoa "good, thank you, how are you". Anyway, jo tuona ensimmäisenä päivänä tutustuin paikalliseen, jonka kanssa käytiin syömässä smoothiet. Olen päättänyt olla avoin täällä ja tutustua ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin, paikallisten tapaan. So far so good.


Kaikki nuo mustat möykyt on surffareita! Yep, it's a lifestyle here..



 Jotenkin jaksoin sinnitellä koko päivän hereillä ja vieläpä lapsiin illalla tutustua. Lapset vaikuttivat alussa paljon villeimmiltä kun mitä ne ovat olleet esimerkiksi tällä viikolla, luultavasti koska olin uusi. Ensi reaktio oli pieni paniikki, mutta voi vitsit miten nopeesti noihin pikku riiviöihin voi kiintyä. Etenkin nyt kun nuo lapset ovat rauhoittuneet niin paljon ja tulevat koko ajan syliin. Sydän sulaa vähemmästikin. Kun lapset oli laitettu nukkumaan, me juotiin aikuisten kesken viiniä (okei ja myös viskiä..) ja istuskeltiin keittiössä. Puoli yksitoista illalla sammuin nukahdin, mutta heräsin jetlagin takia kolmen aikaan yöllä ja olin hereillä muutaman tunnin. Aamulla nukahdin taas uudestaan hetkeksi. Kaiken kaikkiaan tuli nukuttua vähän ja huonosti. Koska ulkona satoi vettä lauantaina, me mentiin lasten kanssa museoon, jossa oli meneillään joku erikoisviikonloppu. Tämä tarkoitti siis vauva krokotiilien silittelyä ja muuta mukavaa. Only in Australia..



Näin myös ensimmäistä kertaa ihan oikeita dinosauruksien luurankoja ja käytiin myös lävitse vaarallisimmat käärmeet ja hämähäkit joita tulee täällä Australiassa varoa. Alussa museossa oli hauska pyöriä, mutta väsymys iski aika pian ja matkalla kotiin nukahdin autoon Karenin ajaessa. Kotona kahvia muutama mukillinen ja illalla lähdin tapaamaan ensimmäistä kertaa muutamaa suomalaista tyttöä. Ennen Sydneyhin lähtöä kirjoitin "Suomalaiset Sydneyssä" yhteisön seinälle kaipaavani tyttöseuraa Sydneyssä, sillä en tunne Australiasta ketään, ja sieltä kautta juttelin yhden tytön kanssa, joka kutsui minut mukaan lauantai-illan viettoon.



Ihania tyttöjä jotka ovat suurin piirtein saman ikäisiä kuin mitä itse olen. En ymmärrä miten jetlagiltani jaksoin olla ulkona mutta pilkkuun asti tuli viihdyttyä! Ja sanon vain että voihan Aussimiehet..... Siis tuota joo. Täällä on aika paljon komeita miehiä!! Haha, piti välillä pyykäistää kuolaa suupielistä.

Sellaset ensi hetket oli Ausseissa. Kuten huomaatte, paljon ehdin jo ensimmäisen viikonlopun aikana kokemaan!!