keskiviikko 10. syyskuuta 2014

The past few days

Aika menee nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. En voi oikeesti uskoa että oon ollu pian jo täällä 4 VIIKKOA!! Tuntuu ihan hullulta!! Koulu on jo lähtenyt käyntiin ja opiskeluun ei löydy motivaatiota ei sitten millään.. Liikaa tekemistä yksinkertaisesti, haha. Mutta tottakai koulu on tavalla tai toisella hoidettava, luultavasti aika viime tingassa (paine ja stressi on varmaan ainut keino tällä hetkellä saada nenä kirjaan) koska mulla ei ole enää (toivottovasti) kuin sellainen 8 viikkoa koulua jäljellä! OH MY!!! Yritin tuossa juuri ostaa itselleni hiukan motivaatiota...


HETI kun on viimeinen kotitentti palautettuna, mä lähden Melbourniin Jayta tapaamaan muutamaksi päiväksi ja tästä reissusta on tulossa LEGENDAARINEN!!!!! Kurssien päättymistä aion juhlia, meni syteen tai saveen. Sillon on oikeasti pahin ohitse ja mulla ei ole enää Australiassa mitään muuta kuin oikeastaan lomaa, haha. Oikeasti. Mulla on maailman paras "työ". Tulen loistavasti toimeen tämän mun australiaisen perheen kanssa. Me ollaan Karenin kanssa jo hyviä ystäviä ja ollaan käyty ulkona yhdessä useaan otteeseen. Eikä mua esitellä ulkona ollessa muille perheen au pairina, vaan ystävänä. Tätä rennompaa perhettä en olisi voinut saada. Mulla on vapaa pääsy heidän viinikellariin (joka ei ole pienimmistä päästä), Karenin vaatekaapille, mun menoja ei vaan ymmärretä vaan tuetaan ja rohkaistaan- ja mikä parasta- nää on oikeesti sellaisia ihmisiä kenen kanssa on hauskaa keksiä vapaa-ajalla tekemistä. Me ollaan Karenin kanssa jo puitu yksityiskohtia myöten sekä mun että hänen rakkauselämä ja muutenkin ohitettu jonkinnäköinen "pomo" ja "alainen" vaihe. Lapset ovat toisinaan todella vilkkaita niin kuin olen aiemmin maininnut, mutta toisaalta taas myös ne pikku riiviöt ovat vieneet mun sydämen. Mun työmäärä on naurettavan pieni  ainakin nyt kun lapset on koulussa. Välillä lasken työtuntejani ja niitä ei ole oikeasti montaa. Musta tuntuu että olen lomalla. Ja toisinaan kun "teen töitä" niin mietin.. Onko tämä oikeasti työtä?

Tähän väliin otteita mun viime viikon torstain työpäivästä kun mentiin Roryn kanssa rannalle pelleilemään juuri ennen myrskyn alkua.





Mulla on käynyt mielettömän hyvä tuuri tämän perheen kanssa. Ekan viikon aikana (sekä etukäteen) epäillytti paljonkin ja mietin erityisesti miten tämä perhe tulisi reagoimaan menoihini. Tai tulenko saamaan tarpeeksi yksityisyyttä. Onneksi nämä olivat turhia pelkoja. Nyt tuntuu vain hyvältä. Olen yksi perheen aikuisista. Ja silloin kun tämä ei enää tunnu hyvältä, on mun aika jatkaa matkaa. Huvittavaa on esimerkiksi se, että juuri huomiselle (torstaille) sekä minulla, Karenilla sekä Seanilla on menoja (eli kaikilla on eri juhlat tiedossa) ja sen sijaan että minut pakotettaisiin jäämään kotiin, tulevat Karenin vanhemmat lapsenvahdiksi jotta au pairi saa lähteä ulos. Haha.

Viime perjantaina olin koko päivän vapaalla niin kuin yleensä kaikki perjantait ja tapasin kaupungilla kaverin, ostettiin Starbuckisista kahvit ja kerrattiin viime viikon tapahtumia ja puitiin tulevan viikonlopun suunnitelmia.

Tultiin päivän mittaan siihen että pidetään rauhallinen perjantai-ilta ja villi lauantai-ilta. Kotona olinkin sitten ilta kahdeksalta sohvalla katsomassa telkkaria kun Karenin kanssa päätettiinkin mennä pienelle "after workille". Tai no itseasiassa, Karen ylipuhui minut mutta olin helppo ylipuhuttava. Puolituntia myöhemmin taksi jo kaarsi pihaan.

Ensinnäkin kyllä, minä söin oistereita (edelleen avoin uusille kokemuksille) ja toisekseen, tässä näette syyn mun "lomakiloihin" joita varmaan pitää pikku hiljaa ruveta karistelemaan kun alkaa olemaan taas aika kurvikas tää meikäläisen kroppa :D

Meidän afterwork päättyi sitten vasta 4am. Ja me tavattiin muuten Australian pisin mies!!!!


Oli se vaan pitkä. Kännykän kätköistä löytyi myös tällainen aarre:


Selkeästikin kuvien laatu huonontunut loppuiltaa kohden, haha. Tavattiin koripallojoukkue joka vei meidät sporttibaariin ja ilta oli kyllä spontaani, ja pirun hauska!!!

Seuraavana päivänä ei ollukaan yhtä hauskaa mutta kun olin jo luvannut niin lauantai-iltana menin Madden mukana juhlimaan. 

Alottajaiset olivat kerroksessa 20.. Kerroksia löytyy 52.
Huikeat näkymät PARVEKKEELTA!

Lauantai-ilta oli ihan hauska, tai noh ainakin alkuilta oli, sillä alkujuhlat olivat hauskemmat kuin itse klubilla olo!! Toi klubi ei ollut ihan mun tyylinen. Mutta niinhän se menee kun uuten kaupunkiin menee, testailee uusia paikkoja ja joskus kolahtaa ja joskus ei. Tää ei nyt ihan osunut ja uponnut. Niin perus klubi, täyteen ahdettu, valtavan kokoinen ja se sellainen omalaatuinen, persoonallinen tunnelma mitä Sydneyn baareista yleensä löytyy, uupui tästä paikasta!! Mutta ehdottomasti jatkossakin aidon mennä uusiin paikkoihin, en halua jumahtaa muutamaan hyvään paikkaan kun Sydneyllä on niin paljon tarjottavaa. Mutta Home Nightclub ei tule olemaan ykkösvaihtoehto. Mutta tulipahan sekin nähtyä.

 Sunnuntaina vietettiin täällä isänpäivää ja sain tavata ison liudan australialaisia kun meillä oli täällä kotona 17 henkilön illallinen. Oikein mukava ilta ja oli kiva tutustua tämän perheen sukulaisiin ja tuttaviin. En tiedä oonko vaan tavannut ihania ihmisiä, vai onko tässä kansassa jotain erityistä kun niin monien kanssa tulee niin hienosti toimeen.

Sama kun käytiin lounaalla Karenin ja erään australialaisen kanssa (aussityyliin ruokaa takeawaysta, mukaan pari olutta ja mars puistoon) jota en ollut aiemmin tavannut, ja tää tyyppi oli myös niiiiiiin mukava ja tuntui kuin olisi vanhoja tuttavia vaikka oikeasti tavattiin ensimmäistä kertaa. Ihmiset ymmärtää minun sarkasmia (JESS!!!) ja jotenkin ihmisten kanssa tulee helpommin toimeen kuin esimerkiksi Ruotsissa. Siis nyt puhun vain ensivaikutelmista ja tapaamisista, en osaa syvemmästä ystävyydestä/tuttavuuksista vielä mitään sanoa.

Alkuviikosta valitettavati sairastuin ja vieläkin on vähän flunssanen olo, mutta se ei estänyt minua ja Karenia keksimään loistavaa tekemistä minulle, hänelle ja mukuloille kolmen viikon päähän.... Osaatteko arvata mitä? Vinkki, katsokaa tarkkaan mitä me tutkiskellaan.....




No joko arvaatte?!?!! 


KYLLÄ!!!

ROAD TRIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIP!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

perjantai 5. syyskuuta 2014

The ocean stirs the heart, inspires the imagination and brings eternal joy to the soul

Hei taas ihanat ystäväni.

Mun sosiaalinen elämä Sydneyssä on ollut vilkasta, vaikka olen täällä vain kolme viikkoa asunut. Kavereita on helppo tehdä ja tekemistä riittää vaikka kuinka paljon!! Olen nauttinut Sydneyn yöelämästä ehkä vähän liikaakin haha. Ainut urheilumuoto on ollut pari lenkkiä lukuunottamatta rauhalliset kävelyt, joita olen tehnyt paljon.  Osa-alue jossa täällä Sydneyssä asun on nimeltään Maroubra ja rakastan tätä lähiötä. Maroubran ranta (joka on vain parin minuutin kävelymatkan päässä kotonta) on paikallisten suosima surffiranta ja tällä osa-alueella on aivan mahtavat lenkkeilymahdollisuudet. Sydney on jännä paikka asua ja tämä kaupunki tarjoaa jotain kaikille. Maroubrassa elän meren äärellä, mutta vain noin 20 minuutin bussimatkan päässä on Sydneyn keskusta joka tuntuu kuin toisenlaiselta maailmalta. Rakastan merta ja en sen ohitse pysty menemään pysähtymättä. Viime vuosi on ollut rankka monella tapaa, ja pitkästä aikaa pystyn taas hengittämään syvään. Viime viikolla kävin kävelyllä, pitkällä sellaisella. Kuuntelin musiikkia. Rupesin juoksemaan ja juoksin lujaa ylämäkeen. Huipulle päästyäni katselin ympärilleni ja näkymät olivat henkeä salpaavat. Merta joka puolella. Aallot löivät kallioihin. En osaa selittää sitä tunnetta mikä mulle tuli. Tunsin vaan kuinka kyyneleet rupesivat polttelemaan silmäluomien alla. Multa tuli itku. Mutta ei surusta. Olen vaan niin helpottunut kaikista niistä vaikeista päätöksistä joita olen uskaltanut tehdä ja nyt olen vihdoin täällä. Australiassa. Ilman painavaa lastia harteillani. 


Olo on vapaa. 


Olen onnellinen.


En ole pitkään aikaan pystynyt sitä sanomaan. Nyt voin sanoa asioiden olevan hyvin ja tarkoittaa sitä. Herään aamulla tyytyväisenä ja seikkalunjanoisena. Toisinaan tämä onnen tunne oikein kuplii sisällä. Vaikka toisaalta mun elämällä ei ole tällä hetkellä mitään suuntaa, on suunta silti oikea. 

Alla teille kuvia parilta kävelyreissulta Maroubran alueelta.

Tää on oikeasti kallionkieleke mikä on tosi korkealla. Ja katsokaa mitä  siihen on kaiverrettu..
Home. 
Siinä oli hyvä istuskella ja kuunnella musiikkia.
My homebeach. Maroubran kotiranta.
Australian talvimaisemaa.









Teillä on siellä vasta lauantai-aamu alkamassa, täällä jo rupeaa pian pimentymään.. Ajattelin tehdä nyt hiukan kouluhommia ja illemmalla olen tottakai lähdössä Sydneyn yöhön!!