sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Bali Adventure Part 1


Olimme reppureissaamassa ympäri Australiaa kun tavattiin maailman ihanin Suomalainen typy, Riina. Riina tunnettiin 24 h mutta jo siinä ajassa klikattiin sen verran hyvin että oli aikaa selkeetä että she is a keeper.. Riina oli valitettavasti seuraavana päivänä jo matkaamassa kuukaudeksi Balille mutta kappas vaan yksi sundaysesh myöhemmin minäkin olin Balille lähdössä.. Tästä illasta muodostui vielä aika legendaarinen kun Riinahan oli vielä yhden aikaan yöllä Byronissa meidän kanssa sunnareilla ja tytöllä lähti lento Balille Brisbanesta seuraavana aamuna kahdeksalta.. Kuin ihmeenkaupalla tyttö kuitenkin löysi kyydin Brisbaneen ja pääsi turvallisesti Balille!

Minä, Riina ja Viivi Byronissa.. Muutamaa tuntia myöhemmin katseltiin jo Balille lippuja haha

En kuitenkaan ihan samalle lennolle pystynyt lähtemään, mutta muutaman päivän päähän saatin Brisbanesta lennot Balille. Kyllähän sitä vähän nauratti kun lentokentällä istuttiin (vakuutuksetkin saatiin kuntoon kätevästi lentokentällä noin puoli tuntia ennen lennon lähtöä haha) ja mietittiin että jaahas... Seitsemän tunnin päästä sitä sitten ollaan Aasiassa.. Mites tässä nyt näin kävi.. Haha.


Seikkailtiin Balilla muutamassa eri paikassa, mutta tässä postauksessa nyt ensimmäiseksi Kutan ja Semnyakin kuvat. Kutaa voisi kuvailla näin kauniisti sanottuna TURISTIRYSÄKSI. Paikallinen kulttuuri mitä hauaa kuitenkin Balilla kokea on kaukana tästä Aasian Alanyasta haha. Balilla ON upeita paikkoja jotka salpaa hengen mutta Kutalta ei löydy muuta kuin hirveä määrä baareja ja ahdistelivia takseja sekä myyjiä. Toki, Kutalla on todella halpaa sekä asua että syödä ja juoda, mutta muuta noin niin kuin paikkana paljon muuta kivaa siellä ei sitten juuri olekaan. Paitsi kuumia suffareita niissä baareissa!:D Oikeasti tapasin Kutalla niin paljon ihania ihmisiä ja uusia ystäviä että siitä paikasta jäi kuitenkin vain hyviä muistoja vaikka se paikka alussa nostattikin ihokarvat pystyyn.

Vaikka Kutasta nyt voi olla vähän mitä mieltä tahansa niin en voi kyllä väittää etteikö meillä olisi siellä ollut törkeän hauskaa kaiken maailman kekkereissä ja baareissa!!! Niitä upeampia maisemia mitä ehkä tulee mieleen kun ajattelee Balia löytyy sitten muualta Balilla. Meillä oli villa Bali aikana myös esim Uluwatussa ja Canccussa ja liikuttiin skoottereilla kätevästi pitkin Balia. Australian rannat ovat hemmotelleet minut pilalle kaikilla upeilla ja ennen kaikkia PUHTAILLA rannoilla, Balilla ei ollut ihan yhtä puhtaita nuo rannat mutta heti kun poistui Kuta zonelta pois niin johan löytyi upeita paratiisimaisia rantoja. Alla siis kuvia ja fiiliksiä Seminyakin rannalta.


Hahahahhaha miks mie pärskytän vettä itteni päälle

Kaikki nuo  ihanat käsikorut.. Hitaasti mutta varmasti niitä rupesi ranteisiin kertymään ihan kiitettävä määrä. Mutta voitoin vei ehdottomasti yksi meidän hollantilainen kaveri joka osti KAKSI SATAA rannekorua kerralla (hyväntekeväisyys tapahtumaan). Tää oli hassu tapaus kun ruvettiin sen kanssa rannalla juttelemaan ja jätkä kerto näistä rannekoruista ja lopputuloksena me sitten yhdessä laskettiin että oliko niitä tosiaan 200.. No olihan niitä, Mentiin myöhemmin päivällä Uluwatua tutkiskelemaan yhdessä ja illla vielä muutamalle bisselle Single Finiin. Ah, on se vaan ihana miten helppo uusia tuttuja on tehdä matkustellessa. Anyway, Alla kuvia meidän Seminyakin kodista.. Meillä ihana minivilla! Apua mikä ikävä Balia tuli nyt haha.

Jollain tais kivistää vähän päätä haha..
Tinderin peluut käynnissä haha
Herttinen tosiaan kaikki ne kosteet illat Balilla... VOI JESSUS!!!!!!!!!!!!! Pakko hiukan käyttää suodatinta näitten kuvien laittamisessa haha. Kaverit hei, videomateriaali ja sensuroimattomat kuvat saatte nähdä sitten kun tavataan. Balilla  meillä oli Kutalla kämppä ja samassa kerroksessa meitä asui semmoinen kymmenen henkeä ja kaikki me oltiin kuin yhtä suurta perhettä. Ovet olivat aina auki ja porukka liikkui vapaasti kämpästä toiseen kun ketään muita siinä kerroksessa ei asunut. Tämän porukan kanssa tuli ehkä yksi jos toinenkin gin&tonicin täytteinen yö vietettyä. Ei me siis Kutan kämpillä oltu koko aikaa vaan kuten aikasemmin mainitsin oli meillä kämppiä/villoja muuallakin. Minulle oli vielä uudet ystävät niin ihania että sain heidän Kutan kämpillä punkata ilmatteeksi joten se toimi semmoisena kantapaikkana. Sieltä sitten pakattiin laukut ja lähdettiin seuraaviin kohteisiin

Osa meidän Kuta Kommuunia.. Voi että tää ilta oli niin  mahtava!!!! 
Kuta Kommuunin likat.
Minä ja Mackenzie.. Voihhhhh Mackenzie vei minun sydämen ja otti sen mukaan Central Coastille Australiaan.. Siellä se on vieläkin toivottavasti palauttaa pian
Vodka&Oange juice 70s. Peruspaikka ennen Alley Catsia.
Näinkin voi käydä... Liamille sheivattiin sydän ja smiley.
YLLÄRI että me pelattiin huojuvaa tornia.. Ja otettiin ehkä Gin & Tonic jos toinenkin.

Semnyakissa on kyllä UPEAT auringonlaskut.. Vai mitä ootte mieltä, oisko teistäkin kiva ottaa drinkin näissä näkymissä:


Aika makeita auringonlaskuja eikö vain? Täytyy kyllä sanoa rehellisyyden nimissä että vaikka Balin uringonlaskut oli kauniita, niin täällä Western Australiassa on heittämällä upeimmat auringonlaskut mitä oon koskaan nähnyt!! Nyt tuli hirvittävä Bali ikävä, Ennen Eurooppaan paluuta menen ehdottomasti Balin kautta.. Tai noh, suunnitelma on ruvennut muodostumaan ja näiltä näkymin ennen Eurooppaan paluuta lähden reppureissamaan ympäri Aasiaa niin kauan kun rahat riittää (ehkäpä pariksi kolmeksi kuukaudeksi). Tai mikäli rahatilanne on kehno niin pitää mennä Suomeen hetkeksi tekemään töitä ja reissata sitten sieltä Aasian reissuun :)

Semmoisia kuvia Balilta, more to come...


Pusss!



maanantai 25. toukokuuta 2015

I will sacrifice normal life for an extraordinary life

Iloista maanantaita Australiasta!

Ah mikä ihana maanantai tänään on ollutkaan. Ensin nukuin pitkään ja kun aamulla heräsin kämppikseni kuuntelivat musiikkia ja kokkailivat aamupalaa keittiössä. Sain heti kahvikupin käteen ja menin meidän pihalle nautiskelemaan kauniista talvipäivästä. Parikymmentä astetta lämmintä ja kirkas sininen taivas. Nautiskeltiin kolme kuppia kahvia porukalla jonka jälkeen lähdin piiiiiitkälle kävelylle yksin ajatusteni kanssa. Juoksin välillä ja välillä vaan istuskelin rannalla (ja puhuin puhelimessa haha). Tämä kävely venyi istuskeluineen päivineen yli kolme tuntiseksi. Myöhemmin alkuillasta kävin auringonlaskun aikaan siiderillä ja katsomassa kaverin surffausta ilta-auringossa (oli kuulemmma sick waves). Mitchell surffasi, minä istuin rannalla ja kuuntelin musiikkia ja join yhden siiderin ennen kuin hän liittyi seuraan. Myöhemmin illalla kävin bodypumpissa (epätoivoinen yritys saada goonikurvit edes hiukan kuriin) ja katsottiin kämppisten kanssa leffa. Loppupeleissä ei tapahtunut mitään erikoista mutta oli vaan taas jälleen aika hiton hyvä maanantai jos minulta kysytään!!!




Outoa että tänään aika tarkalleen vuosi sitten minun elämä koostui aika  pitkälti vielä ahdistuksesta. Minun ja exäni parisuhde veteli viimeisiään ja minä painiskelin sen kaikista hirveimmäin päätöksen kanssa mikä tarkoitti että joutuisin luopumaan siitä yhdestä henkilöstä, joka oli ollut kaikkeni viimeisen seitsemän vuoden ajan. Minä, sekä meidän parisuhde, oli ollut hukassa jo todella kauan. En ollut onnellinen, mutta irtipäästäminen oli vaikeaa, kunnes lopulta en enää pystynyt hengittämään ja tiesin että aika oli tullut. Outoa miettiä takaisin päin itseäni. Olin onneton mutta en löytänyt rohkeutta isoihin päätöksiin, kunnes tein vuoden sisällä kaikki isot päätökset kerralla ja päätin elää elämääni onnellisena seuraten unelmiani rohkeasti. Ja Sydneyhin muutto oli vasta alkusoittoa. Olen matkustanut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana ja ennakkoluulottomasti seurannut sydäntäni silläkin uhalla että päätökset eivat ole olleet järkeviä. Säästöt ovat mennyttä, samoin kalliit merkkilaukut. Tilalla on jotain paljon parempaa. Tilalla on kokemuksia, joita tulen vaalimaan lopun elämääni. Koska ihan oikeasti, veikkaan että arvokkaampi muisto jää siitä kun hyppäsin lentokeneestä Byron Bayssa ja tipuin vapaapudotuksella kohti maata 60 sekunttia, kuin se kun sain Tory Burchin laukun. Ei siinä mitään jos molempiin on varaa, mutta jos jompi kumpi pitää valita niin ei tartte kahdesti miettiä!!!!


Kohta matkustelua ja aussielämää tulee lähemmäs vuosi täyteen ja olen koko tämän ajan tehnyt sitä mitä haluan enkä sitä mitä muut olettavat minun tekevän. En halunnut enää olla au pair joten lopetin. Halusin löytää uuden työn, menin pelonseikaisin tuntein rohkeasti haastatteluun vaikka tiesin (tai pikemminkin luulin) astuvani liian suuriin saappaisiin. Halusin mennä uuteen-Seelantiin ja reppureissata ensimmäistä kertaa yksin ja niin tein. Halusin lähteä kiertämään Ausseja, joten otin loparit ja pakkasin repun.  Halusin lähteä Balille, joten myin auton ja ostin menolipun Balille. Halusin jonnekin rauhallisempaan paikkaan, joten muutin Länsi- Australiaan vaikka en koskaan ollut ollut täällä. Nämä vain muutamina esimerkkeinä. En ole enää eksyssä itseni kanssa. Moni voisi todeta minun olevan eksyssä elämäni kanssa, mutta sitä en ole. Päinvastoin!!


Kyllä, en tiedä missä on koti. Tällä hetkellä koti on Perthissä. Missä se on kolmen kuukauden kuluttua, ei mitään hajua. En tiedä edes mihin maahan päädyn. Haha. Minä, joka ennen stressasin kaikesta, uskon ja tiedän elämän vievän minut juuri sinne minne on tarkoitus. Ja jos päädyn jonnekin missä ei ole hyvä olla, lähden. Loppupeleissä eikö tämä ole aika simppeliä? Jos jokin asia tekee sinut onnelliseksi, do it. If not, then don't. Mieleni muuttuu vielä tällä hetkellä aika paljon, mutta selkeäksi on muodostunut se, että en ole vielä valmis kuitenkaan palaamaan Eurooppaan elokuussa. 


Yllä oleva kuva ehkä summaa mun tulevaisuuden suunnitelmat aika hyvin. En tiedä minne päädyn mutta olen matkalla ja tiedän että päädyn sinne missä on hyvä olla, koska se on aika yksinkertaista, jos päädyn jonnekin missä ei ole hyvä olla, aion mennä muualle! Ausseihin haluaisin kovasti vielä joksikin aikaa jäädä, mutta viisumi asiat tekevät asiasta hiukan monimutkaisen mikä on iso sääli.. Mutta onneksi maailma on iso paikka jossa riittää tutkittavaa!



Suunnitelmia tässä yritän parhaillaani tehdä mutta sydän ja aika tulee olemaan paras suuntanuoli kohti oikeaa paikkaa ja oikeaa seikkailua siinä vaiheessa kun viisumi asiat ratkeaa täällä Australiassa. Varmaan ehkä  myös tuo lompakon paksuus (tai pikemminkin ohuus) määrittelee myöskin jonkin verran suunnitelmia, Ja valitettavasti viisumi asiat sillä tiettyihin paikkoihin mihin olisi ihana hetkeksi muuttaa (esim Kanada), ei voi saada viisumia. En vaan pysty näkemään itseäni tällä hetkellä Suomessa vakituisesti. Onni on tällä hetkellä niin voimakkaasti kaikki se mitä matkustelu, uusiin kulttuureihin ja muihin matkustelijoihin sekä paikallisiin tutustuminen tuo tullessaan.


On vaikea jopa myöntää miten omalta Australian elämäntyyli minulle tuntuu. Mikäli minulle ojennettaisiin viisumi toiseksi vuodeksi, ottaisin sen epäröimättä hetkeäkään. Olen niin käsittömättömän onnellinen. JOKA PÄIVÄ. Voitteko kuvitella, joka ikinen päivä! Hymyilen kuin mikäkin idiootti aamupalaa tehdessäni ja käyn nukkumaan tyytyväisenä. Tämän onnen tulen ottamaan mukaani päädyin minne tahansa mutta tiedän että onni muodostuu tällä hetkellä asioista ja elämäntyylistä jota Suomi ja sen rutiinit ei oikein voi minulle tarjota. Täällä elämä on rentoa. Ihmiset ystävällisiä ja avoimia. Maisemat upeita ja näettävää ja koettavaa riittää. Ilmasto on miellyttävä talvisinkin. Ihmiset elävät ja tekevät asioita 7 päivänä viikossa, vuoden ympäri, eikä vain kesäkuukausien ajan. Miehet kävelevät kaduilla surffilaudat kädessä ja flipflopit jalassa.  Ne on niitä pikkujuttuja. Suomi on IHANA maa, mutta ei vielä sinne... Eihhhhh ei pysty.. Haha..


Jos ihan rehellisiä ollaan niin epäilen, että tulen koskaan elämään sillä tavalla mitä ehkä suurin osa Suomessa elää. Luulen olevani siihen liian seikkailunhaluinen. Minulle on sanottu että tämä elämä mitä elän nyt ei ole ns oikeaa elämää, mutta sitä se on. Minun elämä on niin todellista kuin se vain olla ja voi. Minun elämäni voi olla juuri sellaista kuin itse haluan ja unelmoin sen olevan. Tiedän että elämässä tulee tapahtumaan paljon asioita, sekä vaikeita että hienoja, joita en pysty kontrolloimaan mutta onneksi hyvin suurenosaan elämän tapahtumista ja päätöksistä pystyy vaikuttamaan itse. Elämää pystyy onneksi aika hyvin ohjaamaan itse. Unelmoin elämästä, joka ei koostu samasta päivästä 365 päivänä vuodesta miinus satunnaiset turistilomat. Ei siinä mitään vikaa ole, se vaan ei ole minun unelma. Minä unelmoin elämästä joka koostuu seikkaluista, sekä pidemmistä että lyhyimmistä. En unelmoi ainoastaan irtolaisuudesta sillä tiedän että rutiinit ovat nekin aivan onneen. Mutta rutiinin ei tarvitse välttämättä olla sitä samaa rutiinia 20 vuotta. Minulla on ollut Austraaliassa rutiineja ja ne rutiinitkin ovat olleet hyvä osa tätä koko kokemusta. Lyhyesti ilmaistuna, haluan elää elämääni niin että kun joku kysyy "when was the last time you did something for the first time" pystyn vastaamaan kysymykseen pohtimatta sitä kauemmin (tämä on muuten todella hyvä kysymys esittä itselleen aina silloin tällöin).



Entä rakkaus? Ero oli pitkä prosessi, paljon pidempi kuin mitä oletin sen olevan. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna ja olen löytänyt onnen. Parasta on se, että tämä onni ei perustu kehenkään tiettyyn henkilöön, kukaan ei ole toiminut laastarina vaan korjasin itse itseni. Luonnollisestikin jossain vaiheessa tulevaisuutta haluan löytää sen jonkun, mutta poikaystävän löytymisellä ei ole kiirettä, se tapahtuu sitten kuin se tapahtuu. Mutta tiedän, että haluan löytää jonkun yhtä seikkailun haluisen, jonkun kenen kanssa voin nähdä yhdessä enemmän maailmaa. Jonkun, joka uskaltaa ja haluaa laittaa repunselkään ja matkustaa pidempiäkin aikoja. Yhdessä. Kansalaisuudella ei ole väliä kunhan sillä vaan on surffilauta niin I'm all good haha. Jos ei niin pitää mennä surffilautaostoksille ja patistaa miekkonen surffikouluun. Niin, ja surrfitukka ois kans oltava.

VITSI.

Eiku...


Ei mutta oikeasti tärkeetä on se, että se kenen kanssa päädyn elämäni jakamaan, täytyy jakaa nämä tietyt unelmat minun kanssani. Entisessä suhteessani halusin niin paljon tulla ja mennä yhdessä, mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa kun toinen ei halunnut samoja asioita. Valitettavasti kukaan ei pysty kompromissaamaan siitä mitä on. Eikä kenenkään tulisi koskaan kompromissata omista unelmistaan oli ne sitten mitä tahansa!! Tästä syystä tällä hetkellä minä olen toisella puolella maailmaa kokemassa aussiarkea ja entinen puoliskoni toteuttamassa omia unelmiaan Ruotsissa. Viimeinen vuosi on myös muuttanut ajatusta siitä mitä mahdollisesti haluaisin tehdä työkseni. Koska itse olen kokenut jonkinlaisen ahaa elämyksen elämässä, on se inspiroinut minua harkitsemaan life coatchin, elikä elämäntapa valmentajan ammattia.. Mutta aika näyttää varmasti senkin.


When was the last time you did something for the first time?